maanantai 8. helmikuuta 2010

Aakkoshaaste: B niin kuin Bach


Voi bah. Arvoin pitkään, otanko tämän b-kirjaksi, ja päätin sitten ottaa, kun kirja olisi ainakin nopealukuinen (toisena vaihtoehtona ollut Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta olisi varmasti venyttänyt aakkoshaastetta heti kuukausilla). Minulla oli kyllä jo aloittaessani aavistus, että kirja, joka muistaakseni joskus yläasteella oli mielestäni ihan ok, voisi nyt olla aikamoista lässytystä ja sanahelinää.

Näin olikin. Sinänsä tarinassa ei ollut mitään vikaa, sillä ainahan on kai hyvästä lukea opettavaisia kasvutarinoita itsensä voittamisesta ja erilaisuuden hyväksymisestä, ei vertauskuvallisuuskaan pahasta ole.

Mutta täytyykö se pukea näin kliseisiksi jutuiksi? Kun uskot siihen, mitä haluat, saat sen ja sinusta tulee ainutlaatuinen. Älä välitä muista, tavoittele haavettasi! En oikein jaksanut paneutua yksinäisen sankarilentäjä-superliitäjälokki Joonatanin tarinaan. Minua ärsytti jo se, että Joonatanin koko nimi kirjassa oli Joonatan Livingston. Kirjassa esiintyivät myös mm. lokit Henry Calvin ja Martin William - miksi?

Tämä taitaa olla kirja, joka jakaa mielipiteitä Coelho-tyyppisten teosten tapaan: joko ihastut tarinaan tai pidät sitä todella makeana ja lattena, jo useasti kuultuna; tavallaan ymmärrän tästä tykkäämistäkin, vaikken itse oikein innostunut. Toivottavasti en suututa ketään Joonatan-fania, kun haukun vielä teoksen kielenkäyttöäkin tai ainakin käännöstä. Muutama lokki-valokuvasivun jälkeen uusi tarinan osa alkaa yhtäkkiä: "Sitten ne tulivat illalla ja tapasivat Joonatanin yksinään liitelemässä rauhallisesti halki taivaan, jota se rakasti." Ketkä NE? Heti seuraavassa virkkeessä käy ilmi, että kyseessä on kaksi lokkia, jotka ovat kirkkaita kuin tähdentuike, mutta miksi ne esitellään näin töksähtäen.

Ja ne kuvatkin. Toivottavasti uudemmissa painoksissa on selvempiä kuvia. Minun versiossani lokkien lentokuvat, jotka olisivat voineet pelastaa tarinaa paljonkin, olivat nekin suttuisia.

Ei siis ollut mun kirja. Olen silti tyytyväinen, että luin tämä, onhan tämä kuuluisa teos. Ja onneksi nopealukuinen.

Tekstinäyte, s. 61:
- Jos haluat, voimme ryhtyä harjoittelemaan ajalla, jotta oppisit lentämään menneisyyteen ja tulevaisuuteen, sanoi Tsiang. - Ja sen jälkeen oletkin valmis opettelemaan kaikkein vaikeinta, voimallisinta ja hauskinta. Olet valmis lentämään ylöspäin ja saamaan selville ystävällisyyden ja rakkauden merkityksen.
Kului kuukausi tai jonkinlainen ajanjakso, joka tuntui suunnilleen kuukaudelta, ja Joonatan oppi suunnattomalla vauhdilla. Se oli aina oppinut nopeasti tavallisen kokemuksen perusteella, ja kun se nyt oli itsensä lokkivanhimman nimikko-oppilas, se omaksui uusia ajatuksia kuin virtaviivainen höyhenpeitteinen tietokone.

Richard Bach: Lokki Joonatan. Gummerus, 1993. 16. painos. (suom. Kaija Kauppi)

5 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, melkoisen kamala kirja :-)

    VastaaPoista
  2. Joo, mutta ilmeisesti hyvin mielipiteitä jakava kirja. Googlasin eilen omat haukkuni kirjoittettuani, ja joku vaikuttunut vertasi Lokki Joonatania jopa Raamattuun, mitä vaikuttavuuteen ja opettavaisuuteen tulee. Eli näemmä tämä on joillekin sellainen elämää suurempi kirja, muille taas vain melkoisen kamala lukukokemus.

    VastaaPoista
  3. Luin tämän viime vuonna ja pettymyksen puolelle meni mullakin. Aika kökkö... :)

    VastaaPoista
  4. Mulle tämä oli _Kokemus_ ala-asteella, mutta enää en menisi vannomaan.. Enkä halua tai uskalla lukea uudestaan. Hyllystä se kyllä löytyy, ja ihan vilpittömin mielin suosittelen sitä lapsilleni sitten, kun ovat vuorostaan alakoulussa. Sanomahan on hyvä ja teksti varmasti lapsille sopivaa. Edelleenkin.

    VastaaPoista
  5. Minäkin muistelen, että silloin joskus lapsena/nuorena tämä oli mielestäni hieno teos, ei nyt sentään Kokemus mutta melkein. ;) Niitä tosi suuria lukumuistoja ei ehkä kannatakaan pilata lukemalla kirjoja uudelleen, saattaa pettyä pahasti. Vaikka parhaimmillaan tietty haltioituu kuin lapsena ja saa vielä toisenlaisen, aikuisen lukukokemuksen kaupan päälle... Riskaabelia hommaa! ;)


    Ilman muuta tätä voi suositella lapsille ja kelle vain. Sanoma ja tarina olivat ok, tökki vain se toteutustapa.

    VastaaPoista