torstai 20. tammikuuta 2011

O niin kuin Orwell


Kuva Wikipedian Orwell-esittelystä.
 Valitsin aakkoshaasteen O-kirjaksi George Orwellin Vuonna 1984, koska olen ollut aikeissa lukea sen aina siitä asti, kun lukupiirissämme käsiteltiin Orwellin Eläinten vallankumousta muutama vuosi sitten. Luin Eläinten vallankumouksen hetkessä ja herpaantumatta. Kirja tuntui hyvin kiinnostavalta ja tärkeältä: ajattelin, että jokaisen poliitikon ja muun vallanpitäjän pitäisi lukea se. Se oli myös hyvää, elävää kieltä. (Lisäksi se sopii hyvin perhekirjaksi: meillä sen luki lukupiirin ansiosta myös mieheni, lukupiirikollegan kotona taas n. 10-vuotias tyttö.)

Vuonna 1984 oli tuttu kouluajoilta ja muistelin, että sekin olisi ollut vangitsevaa lukemista. Se ei kuitenkaan ollut aluksi. Kirjan lähtöasetelma, Iso Veli joka valvoo kaikkea ihmisten ajatuksia myöten, oli liian tuttu, niin usein tähän kirjaan viitataan. Muutenkin tuntui, ettei kirjassa oikein tapahtunut mitään.

Kannatti kuitenkin jatkaa lukemista. Ensimmäisen kerran havahduin kirjan kuvaamaan mahdottomaan maailmantilanteeseen jo sivulla 11:  Mikään ei ollut kiellettyä, koska ei ollut enää mitään lakeja. Sitten kirjassa alkoi tapahtuakin. Päähenkilö, Totuusministeriön virkamies Winston Smith ei syyllisty enää vain ajatusrikoksiin vaan ryhtyy myös salasuhteeseen nuoren naisen, Julian, kanssa. Mikään ei tietenkään jää huomaamatta Iso Veljeltä, joten lopuksi rakastavaiset joutuvat Rakkausministeriöön kidutettaviksi ja aivopestäviksi. Loppu on ahdistava - mutta enempää en kerro. Halutessaan Wikipedian artikkelista saa hyvän käsityksen sekä kirjan peruslähtökohdista että juonesta.

Lukukokemuksena Vuonna 1984 oli ahdistava mutta vaikuttaava. Mielessäni poukkoili ajatuksia ihmisoikeusrikkomuksista ja sananvapauslaeista Suomen lehdistön toimintatapoihin, internetin mahdollisuuksiin ja vaaroihin, muinaisiin kielitieteen opintoihini ja äidinkielen tärkeyteen ajattelun välineenä, mutta en saanut aikaiseksi mitään niin loppuun hiottua ajatusta, että esittäisin sen täällä. Tämä kirja kannattaa lukea kuitenkin jo silloin, jos on kiinnostunut lingvistiikasta. Minua kiehtoi ja kylmäsi, kuinka kirjassa kuvattiin tietoista kielen ja sitä kautta historian ja ihmisten ajatusten muokkausta. Vanhakielestä tehtiin systemaattisesti uuskieltä, jotta ihmisillä ei olisi vääränlaisia (eli vanhanmallisia) ajattelun välineitä:

"Sinä et pidä uuskieltä sen ansaitsemassa arvossa, Winston", hän sanoi jokseenkin synkästi. "Silloinkin kun kirjoitat sitä, ajattelet vanhakielellä. Olen silloin tällöin lukenut, mitä olet kirjoittanut >Timesiin<. Hyviähän ne jutut on, mutta käännöstä vain. Sinun sydämesi riippuu kiinni vanhakielessä, kaikissa sen epämääräisyyksissä ja hyödyttömissä vivahteissa. Sinä et käsitä sanojen hävittämisen kauneutta. Etkä tiedä, että uuskieli on ainoa kieli maailmassa, jonka sanasto päivä päivältä pienenee?" (s. 60)

Tämä kirja kannattaa lukea myös siksi, että vaikka 1984 jo meni, aika ei ole ajanut tämän ohi. Valitettavasti.

***
Niille, joita kiinnostaa Orwellin omaelämäkerrallinen tuotanto, suosittelen sotareportaasiromaania Katalonia! Katalonia! Minulla se jäi kyllä taannoin kesken, mutta syy ei ollut kirjan, vaan minun. En lue koskaan sotakirjoja, ja tätä kirjaa pääsin yllättävän pitkälle.

George Orwell: Vuonna 1984 (Nineteen eighty-four). Suom. Oiva Talvitie. Wsoy, 1950

9 kommenttia:

  1. Mitä mieltä sie olit siitä Newspeakista? Minusta se oli yksi kirjan kammottavimpia asioita.

    Newspeak teoksessa perustui tiivistämiseen ja kieltämiseen - se mitä kielessä ei ole, sitä ei ole yhteiskunnassa koskaan ollutkaan. Kaikkea ei voida edes kääntää, koska joidenkin tekstien esittämiä arvoja ei edes ole tässä Orwellin kuvaamassa dystopiassa. Yksinkertaistus näkyy myös siinä, että teoksessa ihmisten toivottiin pystyvän puhumaan newspeakia pelkästään kurkunpäätä käyttämällä, ankkapuheena. Aivojen ei tarvitsisi osallistua puheen tuottamiseen ollenkaan.

    Mulla oli jotenkin lukiessa semmoinen pala kurkussa. "Don't let it happen, it depends on you." Tuntui, että monet asiat kirjassa ovat onneksi vielä valovuosien päässä, mutta kyllä sieltä myös jotain tuttua satirisoitavaa tällekin aikakaudelle löytyi.

    Innostuin lörpöttelemään. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on "luen ihan kohta" -listalla! Olen joskus nuorena aloittanut tätä, mutta en tiedä, miksi en päässyt loppuun, kun kirjasta kuitenkin periaatteessa pidin.

    Jotenkin vertaisin juuri lukemaani Fahrenheit 451:tä tähän: Molemmat kauan sitten kirjoitettuja tulevaisuuskenaarioita, jotka osittain ovat toteutuneet. Eli aika ei todellakaan ole ajanut ohi..

    VastaaPoista
  3. Hanna, minun huomioni kiinnittyi kirjassa juuri eniten kaikkiin noihin kieliasioihin ja kuten kirjoitin, kirja oli ahdistava. Juuri se maailman ja ihmisten muuttaminen kieltä muuttamalla sai varmaan nuo kaikki haja-ajatuksetkin poukkoilemaan lukiessa mieleeni: yhtäältä kirjan kuvaus kielen vallasta oli hieno, toisaalta oli aivan kauheaa, kun sitä valtaa käytettiin niin väärin.

    Tessa, lue ihmeessä 1984, kirja ei edes ole kovin paksu! Ja sulla ois sitten siihen hyvä vertailukohtakin, tuo Fahrenheit 451. Olisi mielenkiintoista kuulla kirjojen eroista ja yhtäläisyyksistä!

    VastaaPoista
  4. Tessa, minuakin kiinnostaa kirjojen erot ja yhtäläisyydet.

    VastaaPoista
  5. Asiasta kukkaruukkuun. Kiitti kun vinkkasit lukupiiri-blogin Lessing-keskustelua. Sain Kultaisen muistikirjan päätökseen ja oli kiva käydä kurkkimassa mitä muut olivat kyseisestä kirjasta tykänneet:)Oli "kiva" huomata, että monet olivat lopettaneet kirjan kesken tai ainakin ajatelleet keskeyttämistä. Ei sitten tuntunut enää niin luuserimaiselta tuo oma pitkästyminen Kultaisen muistikirjan tarinaan ja päähenkilöön.

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut 1984:n - siitä on kyllä jo vuosia, mutta lukutunnelmat ovat vielä aika hyvin muistissa. Pidin kirjasta, samoin kuin Katalonia! Kataloniasta! - josta ehkä jopa enemmän. Mutta minä luenkin sotakirjoja;)

    VastaaPoista
  7. Sonja, hyvä että lukuvinkistä oli hyötyä! Kultainen muistikirja on ehdottoman kiinnostava ja hyväkin kirja, mutta ei silti ilmeisesti useimmille (ainakaan minulle) sellainen, että sen ahmisi loppuun asti. Ehkä se on vain liian pitkä? Siitäkin huolimatta toivon joskus selvittäväni sen ja pääseväni loppuun asti...

    KC, kiva kuulla, että pidit Kataloniasta. En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi lukenut ko. kirjaa! :)

    VastaaPoista
  8. Minulle 1984 on yksi vaikuttavimmista lukukokemuksista. Luin kirjan parikymppisenä historianopiskelijana, jolloin äärimmäisen diktatuurin kuvaus rinnastui voimakkaasti todellisiin diktatuureihin.

    "Uuskieltä!"-ajatus taas tulee väistämättä mieleen, kun törmää nykyajan tapaan hämärtää termejä. Etenkin hallinnossa tähän törmää: äkkiseltään tulee mieleen vaikkapa läänien muuttaminen aveiksi ja elyiksi. Mitä tyhjät lyhenteet kertovat tavalliselle kansalaiselle? Toisinaan uusilla termeillä hämärretään merkitystä tai muutetaan se jopa päinvastaiseksi (harmittaa kun en muista tätä tarkkaan, mutta sosiaalitoimessa oli käytössä jokin termi, tyyliin "tuettava perhe", josta jatkossa käytetään nimitystä "tukiperhe".)

    Ajatusrikoksen käsite taas tulee mieleen, jos uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevaa totuutta...

    VastaaPoista
  9. Onna, kiitos hienoista esimerkeistä! Juuri tuollaisen tapaisia juttuja vilisi itsellänikin lukiessa mielessä - Vuonna 1984 ei ole ikävä kyllä ollenkaan vanhentunut teos. Hienoa, että viitsit miettiä ihan esimerkkejä esim. nykykielen outouksista. Ne ovat usein jopa pelottavia, kun oikein alkaa ajatella, mikä valta kielellä on.

    VastaaPoista