perjantai 7. tammikuuta 2011

Kauhea keijukaiskokemus eli epäonnistunut fantasiakoe


Eihän siitä mitään tullut. Kaikki muut, aikuisetkin, lukevat verenimijöistä ja kuvitteellisista maailmankaikkeuksista, mutta minä en. Koska en ole saanut vielä perusteltua itselleni, miksi minun pitäisi tutustua esimerkiksi vampyyrien maailmaan, päätin kokeilla, josko keijukaisfantasia sopisi minullekin. Se vaikutti olevan lähempänä vanhoja satuja, sillä saduista ja satumaisista lastenkirjoista kyllä pidän, vaikka nuorille ja aikuisille tarkoitettu fantasiakirjallisuus* ei kiehdokaan.

Vaan eivätpä sopineet keijutkaan minulle. Luettavakseni valikoitui Melissa Marrin Ilki Ihana, koska se tupsahti Googlen tarjoamana sattumalta vastaan.

En tiedä, mitä odotin, mutta en ainakaan teiniangstia ja Limp Bizkitin biisien kuuntelua, tatuoituja ja väkeviä keijuja. Niistä se kirja tietääkseni kertoi, ja tyypeistä, joista osa pystyi näkemään keijukaisia ja osa ei. Olen kyllä jäävi haukkumaan tätä kirjaa, sillä kykenin lukemaan ehkä kolme kokonaista sivua ja sen lisäksi otteita sieltä täältä.

Voi ei.

Olen lukenut Cornelia Funken Musteloitsu-trilogian ja se oli mielestäni ihan viihdyttävä. Oletin nytkin törmääväni johonkin lapselliseen mutta mukavaan tarinaan, mutta en havainnut mitään mukavaa ainakaan tällä pikatutustumisella. Musteloitsun tyyppisistä taioista ja kuvitteellisista maailmoistakaan en jaksa lukea kuin hyvin harvoin, eikä kirja saa olla liian monimutkainen. Menen aina sekaisin henkilöiden nimissä, etenkin jos he vaihtavat identiteettiään jatkuvasti – ja puhumattakaan, jos he siirtyvät planeetalta toiselle ja mytologioista viidenteen tuon tuosta. En yleensä löydä scifi- tai fantasiateksteistä mitään tarttumapintaa ja luen niitä jotenkin mekaanisesti, kunnes tipahdan lopullisesti pois kärryiltä.

Tämä kaikki on (typerää ja tekovitsikästä) liioittelua, mutta sanokaapa, millaista fantasiaa voisi lukea ihminen, jonka lempikirjallisuutta ovat suomalaiset klassikot. Aiemmin en lukenut mitään "kummallista", mutta nykyisin pidän Johanna Sinisalosta ja Pasi Ilmari Jääskeläisestä sekä etenkin Leena Krohnista. Margaret Atwood on myös kiinnostava, mutta mitään tuollaista uskottavaakaan kummallista en kaipaa luettavaksi usein. Tolkienin teokset ovat minusta kiehtovia, mutta mikään muu satufantasia ei ole houkutellut minua – paitsi ikisuosikkini Mestaritontun seikkailut, jos se voidaan laskea samaan kategoriaan.

Seikkailtuani kaksi iltaa epätoivoisena keijujen parissa vaihdoin eilen todella todentuntuiseen ja elämänläheiseen teokseen: Pirkko Saision Lokikirjaan. Siinäpä vasta mainio ja elämäniloinen teos! Kirja kertoo minulle kovin tutuista saaristoseuduista ja lukiessani ajattelin, että ehkä minun pitäisi pysytellä kirjaimellisesti tutuilla vesillä. Ehkä kaikki kirjat eivät ole vain kaikkia varten. 

Melissa Marr: Ilki Ihana (Wicked Lovely). Suom. Kaisa Kattelus Wsoy, 2010. 2. painos. 


*En tiedä tarkkoja määritteitä fantasialle, scifille ja maagiselle realismille (joka on näistä varmasti minulle läheisin genre), joten tässä tekstissä olevat esimerkkikirjailjat on nyt poimittu sekalaisesti niin, että he edustavat jotain näistä genreistä tai ainakin jotain sinne päin. Pointti tullee selväksi, kyse on ylipäätään "poikkeavista, epätodellisista asioista" kertovasta kirjallisuudesta.

21 kommenttia:

  1. Hui, enpä uskalla kauheasti lähteä edes suosittelemaan. ;) Ainoat, mitkä tuli äkkiseltään mieleen, ovat Neil Gaiman ja Maria Turtschaninoffin Arra: http://kirjamieli.blogspot.com/2010/11/maria-turtschaninoff-arra.html

    Toisaalta, jos ei kiinnosta niin ei tarvikaan. Onneksi kirjoja riittää jokaiseen makuun. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä! SAATAN kokeilla noita, kun olen toipunut uhkaavasta susikeijusta...

    VastaaPoista
  3. Meidän makumme kuulostaa varsin samanlaiselta ja minä myös pyrin pysymään varsin kaukana kaikesta mikä haiskahtaa fantasialta tai sinne päin olevilta genreiltä. Viimeisin positiivinen kokemus on kuitenkin nuorille suunnattu nälkäpeli-trilogia, jonka ajattelen olevan oikein viihdyttävä. Mutta pääsääntöisesti pysyn mielelläni realiteeteissa.

    VastaaPoista
  4. Luen itsekin harvemmin fantasia- ja scifikirjallisuutta, mutta jos hyvä sellainen kirja osuu kätösiin, niin tykkään! Voisinkin suositella sulle Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjan aikuisten kirjoja (kukin osa on itsenäisesti luettavissa, paitsi toinen osa, Valon tanssi, on suoraan jatkoa ensimmäiselle eli Magian värille) sekä myös Kiekkomaailman nuorten kirjoja. Kirjat ovat aika perinteistä fantasiaa aiheiltaan ja hahmoiltaan (noitia, velhoja ja sen semmoista) mutta erottuvat muista humoristisuudellaan ja sillä, että ne parodioivat melkein kaikkea mahdollista. Kannattaa kokeilla, ovat ainakin nopeita lukea :--)

    Oletko lukenut John Ajvide Lindqvistin kirjoja (Ystävät hämärän jälkeen, Ihmissatama, Kuinka kuolleita käsitellään)? Ensimmäisessä käsitellään vampyyreja, toisessa liikutaan saaristossa, jossa tapahtuu jotain kummallista ja kolmas taas liittyy zombeihin.

    VastaaPoista
  5. Jokaisella on varmaan omat rajansa, eihän ole mikään pakko (onneksi!) pitää kaikesta. Itse luen paljon scifiä mutta vierastan yleensä kaikkea yliluonnollista: vampyyrit, loitsut, ihmissudet eivät toimi kun en kykene uskottelemaan itselleni että "näin voisi käydä".

    Jos pidät historiallisista romaaneista, saattaisit tykätä fantasiapuolella George R.R.Martinin Tulen ja jään laulusta. Kyseessä on sarja, jonka ensimmäinen osa Valtaistuinpeli on kyllä luettavissa yksinäänkin, jos lopun puuttuminen ei jää häiritsemään. Ei keijukaisen keijukaista.
    Scifistä suosittelisin lämpimästi yhtä omista lemppareistani, Sheri S. Tepperin kirjaa Portti naisten maahan. En tosin tiedä minkälainen suomennos on, mulla on se hyllyssä vain englanniksi. Minusta kirja on sosiologista scifiä parhaimmillaan: oivalluksia ja vähän miettimisen aihetta kun peilaa nykypäivään.

    (Suomalaisista kuuluisi tässä kohtaa suositella varmaan kahta kuuluisinta genren kirjoittajaa: Johanna Sinisaloa (en juuri tunne) ja Risto Isomäkeä (ok tarinoita mutta ei kovin kummoista tekstinä)... mutta siis, jätän varmuuden vuoksi suosittelematta :-D)

    VastaaPoista
  6. Hui,
    nyt vähän suorastaan pelottaa suositella, mutta Johanna Sinisalon linjalla minä sinuna jatkaisin. Jos haluat vähän skifihtävimpiä tarinoita, niin suosittelen kokeilemaan Sinisalon novellikokoelmaa kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Novelleita voi sitä paitsi naukkailla vähän kerrallaan :).

    Kaksi muuta teosta joita suosittelisin kokeilemaan ovat Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää (sijoittuu lähitulevaisuuteen) ja Ian McDonaldin kivi paperi sakset.

    Ja eihän kaikkea tarvitse lukea jos ei siltä tunnu. Itsekin luen fantasiaa loppujen lopuksi aika vähän. Joskus luin jotain, mutta välillä minusta tuntui, että fantasiakirjoissa ei oikein edistytty mihinkään. Hyvästä skifistä saa mielestäni ajateltavaa ja siksi sitä on kiva lukea.

    VastaaPoista
  7. Voi, näinhän se on, maku on erilainen. Minä nimittäin pidin tästä ihan hirveästi, samoin itsenäisestä jatko-osasta (jonka nimeä on tosin juuri nyt muista...). Saattaa kylläkin johtua siitä, että itse vielä olen teini ;). Toisaalta taas itseäni teiniangsti yms. raivostuttaa kauheasti... No jaa. :D

    Fantasian lukeminen on minullakin jäänyt vähälle, mutta nuorempana luin sitä kauheasti. Nyt hiljattain olen miettinyt fantasiaan palaamista, taikamaailmat kun ovat mielestäni kiinnostavia. Ilkka Auerin Lumen ja jään maa - sarjan haluaisin kovasti lukea uudelleen, tosin pelkään nyt pettyväni, kun sen lukemisesta on vuosia...

    Scifi ei kiinnosta kyllä minuakaan, paitsi minuakin Atwood kiinnostaa, erityisesti Orjattaresi.

    Maagisen realismin määrittelyä en tiedä, mutta siis ilmeisesti nimensä mukaan pientä yliluonnollista muuten realistisessa maailmassa? Enpä oikein tiedä, harvoin ehkä toimii... Tosin Dinan kirjassa oli yliluonnollisuus-aspekti, josta pidin kovasti. Eli poikkeuksia löytyy aina. :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos paljon kaikille kommenteista, ihanan kannustavaa ja ihanan monta lukuvinkkiä! :) Minun pitää oikein googlailla noita ajan kanssa ja palata sitten kommentoimaan perusteellisemmin.

    Johanna Sinisalolta olenkin lukenut lähes kaiken, olen pitänyt etenkin Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta ja tuosta novellikokoelmasta. Sen perusteella, että lähes kaikki "omituisuudet", joista olen oikeasti pitänyt, ovat kotimaisia, voisin aloittaa googlaamisen tuosta Ilkka Auerista.

    John Ajvide Lindqvistin kirjoja en ole lukenut, mutta niistä olen sentään kuullut. Saaristokirjan olen harkinnut lukevanikin, mutta luulen, että Lindqvistin teokset ovat minulle liian pelottavia. Ne ainakin kuulostavat aika hurjilta ja ahdistavilta. (Hmmm, pitäisikö seuraavaksi tehdä kauhukoe? EI!)

    VastaaPoista
  9. Mun vastaus on varmaan vähän liiankin helppo: Harry Potter! Hyvä kokeilu on vaikka kolmas osa, Harry Potter ja Azkabanin vanki. Se on tasapainoinen, vetävä osa sarjasta eikä ole paksuimmasta päästä.

    VastaaPoista
  10. Minäkään en ole enää aikuisena juuri lukenut fantasiaa, scifiä tai dystopioita. Mutta voisit hyvinkin pitää Susanna Clarken kirjasta Jonathan Strange ja herra Norrell.

    Karoliina

    VastaaPoista
  11. Pidin myös Susanna Clarken kirjasta!

    Pikakuvauksesi tuosta keijukirjasta sen sijaan alkoi naurattaa, tuon ensivaikutelman perusteella ei kiinnostaisi itseänikään. :D

    Minä taas olen huomannut kaipaavani kirjoiltani nykyään ehkä jopa vähän aiempaa enemmän jotain yliluonnollista/maagista - ei välttämättä mitään velhoja ja loitsuja, vaikka kelpaavat nekin, mutta jotain "kieroa", arkitodellisuuteen kuulumatonta. Vaikka se todellisuus taitaa kyllä välillä olla kaikkein ihmeellisintä! :)

    Ja kaikestahan ei todellakaan tarvitse tykätä!

    VastaaPoista
  12. Mä suosittelen Harry Pottereita ja Risto Isomäkeä. :)

    VastaaPoista
  13. Ensiksi pitää minunkin todeta, että eihän kaikkien tarvitse pitää fantasiasta yms. epärealistisesta.

    Itse suosittelisin kuitenkin sinulle - jos joka tapauksessa haluat kokeilla - jo edellä mainittua John Ajvide Lingqvistiä (voi kyllä olla välillä karmaiseva) ja mikset myös lukisi vaikka Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyttä - no se saattaa jo olla sinulle tuttukin. Näissä oikea todellisuus ja oudot elementit sekoittuvat ainakin minun makuuni mukavasti.

    VastaaPoista
  14. Tulen ja jään laululle minäkin liputan, mutta ärsyttää, kun ei se sarja varmaan pääty ikinä, kun viimeiset kirjat puuttuvat vieläkin. Taitaa olla kirjailija liian kiireinen televisio-sarjansa kanssa.. Huokaus.

    Itse ajattelin seuraavaksi kokeilla Hannu Rajaniemen Quantum Thiefiä..

    VastaaPoista
  15. Oli pakko palata kun muistin: Jennifer Egan: The Keep! Aivan loistava! Mutta sitä ei saa suomeksi - englanniksi löytyi tosin meiltä ainakin ihan kirjastosta. Minä yritin muuten lukea tuota Lingqvistiä, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut. Sanon ehdottoman EIn kauhulle myöskin. Tosin mieheni luki sen ja naureskeli, että on siinäkin konsepti: ruotsalaista kauhua, heh heh. En silti lukenut sitä ;)

    VastaaPoista
  16. Kiitos kaikille viikonlopun mittaan kommentoineille! Paljon hyviä suosituksia taas: pitää kyllä tutustua edes joihinkin noista vinkkaamistanne teoksista kevään mittaan.

    Onko kellään suositusta jostain tietystä Isomäen kirjasta? Olen kyllä lukenut pari hänen jännäriään ja harkinnut tietoteoksia, mutta ilmeisesti Isomäellä on sitten skifihtävämpiäkin teoksia? Tai sitten en ole lukiessani tajunnut, mitä genreä olen lukenut. ;)

    Satu sanoi hyvin, että tietty määrä "vinksahtaneisuutta" tekee kyllä tekstistä usein kiinnostavan. Ehkä sellaisissa juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa olevissa tai ainakin ikään kuin realistisina asioina kuvatuissa outouksissa vetoaa sama kuin saduissa lapsena: entä JOS kuitenkin... Ihan taikamaailmoihin en enää usko enkä niistä niin mieluusti lue, mutta maaginen realismi on mielestäni kuitenkin kiinnostavaa, ainakin tietyssä määrin.

    VastaaPoista
  17. Terry Pratchett, Neil Gaiman ja tietenkin Douglas Adams tulevat ekana mieleen :) Entä oletko lukenut Ursula LeGuinin Maameren tarinoita? Klassikko. Studio Ghiblin animeversio siitä on ihan ok.

    Keskisuomalaisen Päivi Honkapään esikoinen Viides tuuli voitti muistaakseni pari palkintoakin. Sen kieli on kaunista ja fantasiamaailma toimii tietyn logiikan rajoissa, että mitä tahansa ei voi sentään tapahtua.

    VastaaPoista
  18. S, kiitos kommentista! Päivi Honkapäästä en ole kuullutkaan, kuulostaa mielenkiintoiselta.

    Douglas Adamsia olen lukenut ja viihdyinkin Linnunradan parissa, paitsi että olin juuri nähnyt leffan ja häiritsi, kun kaikki oli tuttua. Ursula LeGuin taas ei jostain syystä sovi mulle! Olen lukenut aloittanut Maameren tarinoita ja jotain muuta kirjaa, kesken jäi. En tiedä miksi, kirjoissa ei ollut mitään vikaa ja LeGuin on kiinnostava kirjailija, mutta kumpikaan kirja ei vienyt minua mukaansa.

    VastaaPoista
  19. Clarken Jonathan Strange ja herra Norrell -kirjaa suosittelen minäkin! Tykkään myös suht hömpistä lasten/nuorten fantsuista, mutta ne on usein aika kelvottomia. Sillä saralla muhun iski irlantilaisen tekijän (?!) The New Policeman, on myös suomennettu. Suoraviivainen, irlantilaisia kansansatuja ja perinteistä musiikkia.

    VastaaPoista
  20. Anni, kiitos vinkistä. Suoraviivaisuus ja kansansadut kuulostavat hyvältä!

    VastaaPoista
  21. Aikaisemmissa kommenteissa olitkin saanut jo monta sellaista kirjailijanimeä, joita olisin itsekin suositellut sinulle.
    Yhtä ei oltu vielä mainittu, Guy Gavriel Kay:n Tigana trilogia ja Fionavarin taru olivat loistavaa "ritarifantasiaa". Entä oletko tutustunut Patricia McKillipin kirjoihin? Jos lohhareista ja meritaisteluista pitää niin Napoleonin aikaan sijoitettu Temeraire-sarja (Naomi Novikilta) on luettava! Sitä on suomennettu tosin vain yksi kirja, mutta ei ongelmaa, jos englanti sujuu.

    Jos kaikkiin suositeltuihin aiot tutustua, sulla onkin paljon luettavaa:) Hyviä lukuhetkiä!

    Btw, itse pidin kovasti Marrin Ilki ihanasta, mutta olenkin teiniluonne:)

    VastaaPoista