tiistai 25. tammikuuta 2011

Kirjojen ja kulttuurin puolesta


Minäkin olin eilen Unkarin tiede- ja kulttuurikeskuksen järjestämässä kulttuuri-illassa, jonka kulusta Marjis ehti jo kertoa. Monipuolinen ja mielenkiintoinen ilta, muuta en voi sanoa! Bloggarikollegojen tapaaminen on aina mukavaa, ja Unkarin kirjallisuuteen liittyvä anti oli valtavan innostavaa ja hyvin opettavaistakin.

Illan aikana palkittiin Juhani Huotari teokseen Mitä olet nähnyt ja kuullut tekemästään käännöstyöstä sekä muusta Suomen ja Unkarin välisestä kulttuurityöstään István Rácz -palkinnolla. Palkinnon oli ojentamassa tuore Unkarin suurlähettiläs Kristóf Forrain. Arvokkaista puitteista huolimatta illan tunnelma oli rento ja hauska. En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt niin monta samasta asiasta intoutunutta ihmistä samassa paikassa. Oli hienoa huomata, että tilaisuuden yleisö tuntui olevan paikalla aidosta kiinnostuksesta illan aihetta kohtaan eikä vain siksi, että kulttuurikeskus oli järjestänyt jonkin tapahtuman.

Illan aihe olikin aidon kiinnostava. Avaimen kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson johti keskustelua, jossa käsiteltiin Unkarin nykykirjallisuutta sekä kulttuurikeskuksen 30-vuotisjuhlajulkaisua Mitä olet nähnyt ja kuullut; keskustelijoina olivat juhlateoksen tekijät. Kirja on upea kulttuuriteko: varta vasten meitä suomalaisia varten on toimitettu läpileikkaus Unkarin tämän hetken kirjallisuuteen, lyriikkaan ja proosaan – kaikki aiemmin suomentamatonta materiaalia. Kuten Marjis jo katsauksessaan kertoi, teosta ei löydy kirjakaupoista, mutta Unkarin tiede- ja kulttuurikeskus on lahjoittanut sitä kirjastoille. Teosta voi käydä lukemassa ja lainaamassa myös keskuksen omasta kirjastosta Helsingin Kaisaniemestä.

En ole tutustunut teokseen juuri kaunista kantta ja siihen sopivaa kirjanmerkkiä enempää (kirjanmerkki kiinnitti erityisesti suuren kirjanmerkkikeskustelun ansiosta huomiotani!), mutta hyvin monipuoliselta vaikuttaa. Kuulimme eilen monenlaisia lukunäytteitä ja opimme, että Unkarissa runous on ollut pitkään proosaa vahvempi kirjallisuudenmuoto - ja että mitallisuus on voimissaan vielä Unkarin nykyrunoudessakin. Unkarilaisessa kirjallisuudessa ei voivotella ihmissuhteiden ankeutta ja elämän harmautta meillä totuttuun tapaan, eikä realismilla ylipäätään ole niin vahvoja perinteitä kuin esim. meillä Suomessa. Tämä kaikki kuulosti yllättävältä ja virkistävän erilaiselta - aion ehdottomasti lukea Mitä olet nähnyt ja kuullut -teoksen. Luulen, että sieltä löytyy aivan uudenlainen kirjallinen maailma. Ainakin kirja tulee olemaan hyvin yleissivistävä lukukokemus. Kuka osaa nimetä unkarilaisen nyky- tai vanhemmankaan ajan kirjailijan? En minä ainakaan, paitsi Krisztina Tóthin.

Unkarin tiede- ja kulttuurikeskuksen kulttuurituottaja Olga Huotari kertoi, että ajatus tästä kirjasta syntyi, keskuksessa mietittiin, mitä muuta se saattaisi julkaista 30-vuotisen Suomen-toimintansa kunniaksi kuin Suomessa niin perinteisen historiikin. Heräsi ajatus julkaisusta, joka keskittyisi kirjallisuuteen ja kulttuuriin, keskuksen ydinosaamiseen. Mielestäni idea on loistava, ja toivon, että kirja löytää lukijansa kirjastojen kautta. Tässäkin nimittäin pätee sama, jonka juuri kirjoitin Lukupiirin puolelle: kun lukee kirjallisuuskirjan, saa läpileikkauksen tietyn aihepiirin kirjallisuudesta ilman että pitäisi (tai saisi - mutta kaikkeen ei ole aina aikaa tai voimia) lukea useita kaunokirjallisia teoksia. Pikaisella googlauksella löysin sitä paitsi vain harvoja Unkarin kieli- ja kulttuurioloista kertovia kirjoja. Unkarilaisesta runoudesta kiinnostuneille löytyi teos Yhteisessä sateessa.

Onnittelut siis Unkarin tiede- ja kulttuurikeskukselle pitkästä toiminnasta, hyvästä kirjaideasta ja vielä kirjan esittelemisestä bloggareillekin! Seuraavaksi keskus voisi järjestää kirjallisuusmatkan paikan päälle, eilinen nimittäin herätti Unkarin-matkakuumeen.


Anna Tarvainen (päätoimittaja), Olga Huotari, Hannu Launonen (toim.): Mitä olet nähnyt ja kuullut - valikoima uutta unkarilaista proosaa ja runoutta. Unkarin tiede- ja kulttuurikeskus, 2010.

13 kommenttia:

  1. Olisi ihana vierailla Unkarissa. Mutta ainakin aion vierailla toistekin tuolla Unkarin tiede- ja kulttuurikeskuksessa ja varsinkin sen näyttelyissä! :)

    VastaaPoista
  2. Mä olen vieraillut muutaman päivän Budapestissä. Eilen vain alkoi tuntua, että jos NYT vierailisin, kaikki olisi aivan erilaista. Puhumattakaan sitten, kun olen lukenut tuon hienon unkarilaisen valikoiman. ;)

    VastaaPoista
  3. Mullekin iski Budapest-kuume, olisi aika hauska mennä sinne paikalliseen kirjallisuuspiiriin keskustelemaan suomalaisesta kirjallisuudesta. :)

    VastaaPoista
  4. Kylläpä sait monipuolisen kirjoituksen aikaan. Mukava ja kiinnostava lukea :)

    VastaaPoista
  5. Hanna, totta. Minulla ei ollut käynyt ennen eilistä mielessäkään, että mitään tuontapaista toimintaa voisi yhdistää matkailuun. Yleensä minun matkailuni suurinta ja ainoaa kirjallisuusantia on mahdollisimman monessa paikallisessa kirjakaupassa käyminen.

    Rita, kiitoksia! :)

    VastaaPoista
  6. Harmi etten ehtinyt mukaan. Kuulostaa kivalta ja antoisalta tapahtumalta, kiitos kertomisesta. Kirjaan aion tutustua ja olen aivan varma, että matkakuume iskee minuunkin. Ja että matkasta saa etukäteisen kulttuurisukelluksen ansiosta enemmän irti. Ehkä olisi aika laajentaa myös omaa lukemista perinteiseltä suomi-pohjoismaat-britannia-amerikka-linjalta muuallekin.

    VastaaPoista
  7. Tiedän yhden unkarilaisen kirjailijan: György Dragoman. Häneltä on suomennettu ainakin Valkoinen kuningas, todella hyvä kuvaus lapsuudesta. Muuta en siitä enää muista, mutta suosittelen!

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut tuon mainitsemasi Yhteisessä sateessa -runoteoksen, johon tulin tarttuneeksi aika pitkälti sen vuoksi että olen käynyt Budapestissa ja siellä tuli jotenkin kotoisa olo, ja tutustuisin mielelläni maahan laajemminkin. :)

    Unkarilaisista kirjailijoista tulivat mieleen Imre Kertész ja István Örkény, kumpaakaan en tosin ole lukenut.

    VastaaPoista
  9. Hienoa, joku sentään tietää vähän unkarilaisesta kirjallisuudesta ja osaa vinkatakin! Kiitos!

    Arja, olen ajatellut samaa, lukemista pitäisi laajentaa. Esimerkiksi Viron kirjallisuus on minulle aivan tuntematonta, vaikka Viro on niin lähellä! Nythän monessa blogissa onkin kirjallinen maailmanvalloitushaaste, mutta en ole ajatellut osallistua siihen, kun on jo muita haasteita.

    VastaaPoista
  10. Hei!

    Kirjallisuusmatkat olisivat upea idea! Järjestetäänhän esim. jalkapallomatkoja, joihin kuuluu liput jalkapallo-otteluun. Kirjallisuusmatkalla tutustuttaisiin paikan kirjailijoihin, heille keskeisiin paikkoihin. Mukana olisi myös käyntejä kirjojen tapahtumapaikoille. Tietysti olisi myös teatteria! Matkatoimistot, saa vapaasti hyödyntää! ;)

    VastaaPoista
  11. Pienimuotoisesti kirjallisuusmatkailua järjestetäänkin. Olen kuullut dekkariseuran kävelleen Komissario Palmun jalanjäljillä, ja onhan ainakin Da Vinci -koodin ympärille järjestetty Pariisissa ties mitä kaupunkikierroksia. Varsinainen kirjallisuusmatka, tuollainen Kirsin kuvailema, olisi kyllä kiehtova! :)

    VastaaPoista
  12. Kiva, että ilta inspiroi! :) Harmitti, että jouduin lähtemään kesken, mutta oli kiva nähdä pikaisestikin! Kokoelma on monipuolinen ja kiehtova, ihanaa, kun on runoja ja novelleja samassa paketissa!

    Ja nyt jos joku kysyy, miksei sellaisia tehdä enemmän niin siksi, että niiden myyminen yleisölle asti on haastavaa. :-/ Toimivat valitettavasti yleensä paremmin kulttuuritekoina, kuten tässä tapauksessa.

    VastaaPoista
  13. Olen näköjään muutamaa vuotta myöhässä! Minulla on kaikki unkarilainen suomennettu runous ja lisää vielä englanniksi. Myös proosa kokoelma on melko täydellinen.
    Kyselin Olga Huotarilta miksei tätä kokoelmaa voi saada yleisesti, homma jäi siihen.

    VastaaPoista