tiistai 4. tammikuuta 2011

Finlandia: Mikko Rimminen, Nenäpäivä


On tietysti ikävää, että vuosi ja Finlandia-haaste alkavat negatiivisella kirja-arvostelulla ja vieläpä tuoreen Finlandia-voittajan haukkumisella. Vaan eipä se haukku taida ketään yllättää, sillä olin jo ennen Mikko Rimmisen Nenäpäivän lukemista ehtinyt teilata sen. Epäilin, ettei se ole minun kirjani, eikä se ollutkaan.

Ensin kuitenkin ruusuja. Teos kertoo tärkeistä teemoista, syrjäytymisestä, lähimmäisestä välittämisestä, monenlaisista tavallisten ihmisten ongelmista. Tarina on periaatteessa kiinnostava ja koskettava. Teos oli myös yllättävän vauhdikas ja nopealukuinen, eikä se paljon puhuttu erikoinen tai jopa omituinen kielikään tuntunut vaikealta, joskaan ei erityisen kiehtovaltakaan. Odotin jotain todella spesiaalia, mutta aika normaalilta kielenkäytöltä se minusta tuntui. Ruusuihin kuuluu sekin, että kirjassa liikuttiin tutuilla Helsingin kulmilla, sellainen on aina mukavaa.

Mutta ne risut. Novellina olisin lukenut tämän mielelläni, mutta kirjana tämä oli mielestäni liian pitkä: alussa olin jopa kiinnostunut, mutta tuo into ei kantanut loppuun asti. Kirjan takaliepeessä oli kehuttu juuri takaa-ajokohtausta, mutta minusta se oli venytetty, aivan kuin koko kirja. Kirja oli myös ahdistava. Ei sillä tavalla puhdistavasti, että se pistäisi lukijan kokemaan jotain rankkaa tai osoittaisi tärkeitä, vaikeita asioita, vaan minua tuskastutti se, että nopealukuisuudestaan huolimatta tarina toisti itseään eikä oikein päätynyt mihinkään, vaikka etenkin lopussa kaikenlaista tapahtuikin.

Vikaa oli siinä kielenkäytössäkin, tai kirjan tyylissä. Mietin, että jos tämä olisi kirjoitettu joko vakavammin tai sitten vielä enemmän revitellen, kunnon satiiriksi, lopputulos olisi ollut merkittävämpi. Lukiessani pohdin sitäkin, mikä lopulta tekee kaunokirjallisesta teoksesta hyvän tai mieleenpainuvan. Minusta kirjassa pitää olla joko henkilö johon voi samastua tai josta pitää, kiehtovaa kieltä tai hyvin vakavaa tai jännittävää asiaa – siis jotain, joka todella kiinnittää lukijan huomion.

Minulle Nenäpäivässä ei ollut sellaista. Tuli mieleen Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, joka jäi mielestäni myös jotenkin vakavan ja ironisen välille, puolitiehen. Jos Pirkko Saisio kirjoittaisi Nenäpäivän, siitä tulisi minuakin kiinnostava teos. Nyt täytyy siteerata ystävää: "Olihan se luettava kirja, mutta oliko se oikeasti parasta, jota Suomessa viime vuonna ilmestyi?"

***
En ryhtynyt kertomaan kirjan juonesta enempää, koska eiköhän Finlandia-voittajan aihe ja tarina ole ollut jo tarpeeksi esillä. Tekstinäytteen olisin valinnut muistaakseni sivulta 53 ja se olisi ollut päähenkilön repliikki, mutta kirja ei ole nyt tässä hollilla.

Mikko Rimminen: Nenäpäivä. Teos, 2010

15 kommenttia:

  1. Tämä oli mielestäni hyvä arvio. Uskon, että ensivaikutelmaan tai ehkä pikemminkin ensitietoon kannattaa luottaa, ehkä se määrää lukukokemuksen luonteen? Olen itse vaiheillut Rimmisen kirjan suhteen, koska luulen, etten tästä pidä. Silti haluaisin lukea sen, jotta tiedän, mistä puhutaan. Kiirettä en aio pitää. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos. :) Tässä tapauksessa ainakin ensivaikutelma osoittautui kohdallani oikeaksi. Niinhän se useimmiten osoittautuu, vaikka toki poikkeuksiakin on.

    Minäkin vaiheilisin Rimmisen kanssa yhä, jos se olisi ollut pakollinen luettava sekä F-haasteen että lukupiirimme suhteen. Tai en varmaan edes vaiheilisi, en olisi ehkä edes harkinnut lukevani sitä... Mutta jos ja kun haluat Rimmiseen tutustua, niin voit lohduttautua sillä, että kirja on tosiaan nopealukuinen. Vaikket pitäisikään, kirja ei vie kauan aikaasi. Lisäksi luulen, että sen tyyli ja tarina tulevat selviksi vähän selailevammallakin luvulla, ei tarvitse ihan kauheasti perehtyä tekstiin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kun kritisoit jalustalle nostettua, se on aina jotenkin jännittävämpää ja kiinnostavampaa kuin mukana hymistely!

    Itse kuitenkin liityn tänä vuonna hymistelijöihin, sillä todellakin pidin Rimmisen Nenäpäivästä enemmän kuin muista lukemistani F-ehdokkaista (Nummen Karkkipäivä vieläkin lukematta). Pituusongelman suhteen olen kanssasi kuitenkin täysin samaa mieltä: Nenäpäivä olisi tiiviimpänä lukukokemuksena ainakin minun mielestäni parempi.

    Rimmisen kovasti mainostettu kielenkäyttö elää Nenäpäivässäkin, mutta ei ole omintakeisuudessaan samalla tasolla kuin Pölkyssä. Ja jos takaa-ajokohtauksesta haluaa nauttia, on Pölkky siinäkin tapauksessa parempi. Ennen takaa-ajoa siinä ei tapahdu käytännössä juuri mitään, joten liikkeen voimakkuus on teholtaan vaikuttavampaa.

    Liputan silti edelleen Nenäpäivän puolesta, sillä sen proosakerronnassa on yritystä käsittää suomen kielen rikkaus jollakin muulla tavalla kuin pelkästään "hyvänä kielenkäyttönä". Toinen pointti on yhteiskunnallisuus, vaikka jo lausuessani sanan ääneen tiedän, että se on epämuodikas aihe nykykirjallisuudessa.

    On mielestäni kovin helppo ratkaisu kirjoittaa kirjailija tai -taiteilijaelämästä (kuten esim. Pulkkinen, Wahlström, Salmela, Haahtela - ja käsittääkseni Nummenkin teoksessa aihetta sivutaan). Tässä suhteessa Rimminen on joukon piristävä toisinajattelija, sillä hän tarttuu aiheeseen, josta suomalainen kulttuuriväki on hämmästyttävän hiljaa, vaikka se tässä meidän yhä kovempien arvojen pariin hakeutuvassa maailmassamme vaatisi huomiota.

    Rimminen kirjoittaa syrjäytyneistä, vähäpätöisistä ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Irman kaltaisiin henkilöihin on vaikea, kenties mahdotonkin samastua (ainakaan minun), ja vaikka Nenäpäivässä kuvattu elämä on ahdistavaa, en epäile sen jossain määrin tavoittavan jotakin osaa tästä todellisuudesta.

    Positiivista on huumori, lämpö ja positiivisuus, joka romaanin päähenkilöstä välittyy. Se onkin Nenäpäivän suurimpia ansioita: suomalaisen realismin perinteessä kun on riittämiin niitä läpeensä synkkiä tarinoita syrjäytyneistä ja osattomista ihmisistä aina jostakin Minna Canthin Anna-Liisasta vaikkapa Markku Pääskysen Vihan päivään (hienoja teoksia kyllä molemmat).

    Vuoden paras kirja Rimmisen Nenäpäivä tuskin on. Mutta tuskin sellaista on ollut mikään Finlandia-voittaja ikinä, sillä parhaimmuuden määrittely on kovin vaikeaa. Lopulta lukemuksissa subjektiivisuus ratkaisee, kukin määrittelee parhaimmuuden omalla tavallaan.

    Ja sehän näistä kirjablogeistakin tekee kiinnostavan: jos makueroja ei olisi, ei kai kannattaisi kirjoista kirjoittaakaan - kaikkihan ajattelisivat joka tapauksessa samalla tavalla.

    Hyvää vuotta 2011 sinulle ja blogillesi!

    VastaaPoista
  4. Penjami, kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentista ja hyvää uutta vuotta sinullekin! (Kommenttisi oli tullut kahdesti, joten poistin jälkimmäisen).

    Mielenkiintoisia huomioita ja mietteitä, ymmärrän tuonkin kannan. Minuun ei vain tämäntyyppinen kerronta iske ainakaan näin isoina annoksina, ja vaikka päähenkilössä tosiaan oli lämpöä ja huumoria, jotenkaan en päässyt hänen lähelleen, koska ajattelin, millainen hän oikeasti olisi - liian kaukana minun "hienosta" maailmastani, ei voi mitään.

    Minua kiinnostaisi Finlandia-ehdokkaista eniten tuo Markus Nummen kirja, mutta en ole toistaiseksi edes selaillut sitä. Sekin kuulostaa sanomaltaan tärkeältä, joskin kirja vaikuttaa hieman omituiselta. Luulen kuitenkin, että jos luen lähiaikoina noita ehdokaskirjoja, luen Nummea.

    Tai sitten luen vain sitä Canthia. Suomalainen realismi on aina ollut lähellä synkeää sydäntäni ja selkeää kieltä arvostavaa mieltäni. :)

    VastaaPoista
  5. Kävinkin lukemassa kommenttisi blogistani tämän kirjan suhteen ja minua hauskuutti se kuinka samantyyppisiä asioita olemme huomioineet ja olleet niistä samoilla linjoilla. Etenkin tuo Juoksuhaudantie, kun se tuli mieleeni vaan jossain välissä kesken lukemisen, että tässä Nenäpäivässä on jotain samaa henkeä.

    Nenäpäivä sai aikaan jotain huvittuneita hymähdyksiä, mutta siihen se hauskuus sitten jäikin..

    No. Tulipahan luettua.

    Tuohon Finlandia-haasteeseen piti todeta, että listasta löydän huikaisevat viisi kirja jotka olen lukenut. Minulla olisi siis tekemistä moisen haasteen kanssa.. Toisaalta olen yllättynyt että olen lukenut niinkin monta Finlandia-voittajaa ;)

    VastaaPoista
  6. kommenttikato! Kirjotiin pitkän viestin ja se katosi

    VastaaPoista
  7. Hih! Ei ollutkaan! Kyl se näkyy (tuonne F-ketjuun kirjoitin)

    VastaaPoista
  8. "Mutta jos ja kun haluat Rimmiseen tutustua, niin voit lohduttautua sillä, että kirja on tosiaan nopealukuinen. Vaikket pitäisikään, kirja ei vie kauan aikaasi. Lisäksi luulen, että sen tyyli ja tarina tulevat selviksi vähän selailevammallakin luvulla, ei tarvitse ihan kauheasti perehtyä tekstiin."

    Ihana kommentti ja minulle tarpeen! :) Rimminen kiinnostaa periaatteessa, lähinnä paljon kehutun kielen takia, mutta näköjään sekään ei todennäköisesti kanna. Mutta ehkä minäkin uskallan lukaista Nenäpäivän!

    VastaaPoista
  9. heh, en ajatellut lukea koko rimmistä, mutta pakkohan se nyt sitten tämän kirjoituksen jälkeen on ainakin kursoorisesti käydä läpi...

    terv. Eljas

    VastaaPoista
  10. Uskaltautukaa vain lukemaan Nenäpäivä. Suosittelen, vaikka olenkin samaa mieltä Jennin risuista. Olen kuitenkin myös samaa mieltä kuin Penjami. Kirjan yhteiskunnallisuus on tärkeä. Olen pettynyt, kun kirjan teemat yksinäisyys ja välittäminen eivät ole herättäneet oikeastaan mitään keskustelua.

    Olen myös pettynyt, kun Karkkipäivä ei ole herättänyt keskustelua sitäkään vähää kuin Nenäpäivä. Karkkipäivä oli lukukokemuksena hätkähdyttävä, vavahduttava, silmät avaava. Toivon, että kaikki lukisivat sen. Vielä enemmän toivon, että meillä otettaisiin vakavasti lasten hätä. Jos yhteiskunnassamme ei auteta perheitä, meillä on edessä ankea tulevaisuus.

    Karkkipäivä oli ehdottomasti minun Finlandia-suosikkini. Valitettavasti parin, jopa kolmen, kirjan ehdokkuutta hämmästelin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kommenteista kaikille ja lukekaa (selatkaa) vain Nenäkirja! Vaikken pidä tuontyyppisestä tekstistä, niin olen Penjamin ja Anonyymin kanssa samaa mieltä, että kirjan teemat + tarina ovat tärkeitä. Oikeastaan siksi harmittaakin, että se tyyli oli tuollaista "puolivälin huumoria", tärkeiden aiheiden takia olisin suonut, että tämä kirjakin olisin tuntunut tärkeältä.

    Karkkipäivästä olen saanut juuri tuollaisen käsityksen, että se vasta tärkeä onkin ja hätkäyttää kunnolla. Minäkin olen ihmetellyt, ettei Karkkipäivästä ole kirjoitettu/puhuttu paljoakaan, ei ainakaan minun havaintojeni mukaan. Taidan nyt tältä istumalta laittaa sen kirjastoon varaukseen, pitäähän se lukea ellei muuta niin siksi, että voi sitten vertailla sitä Nenäpäivään. Kiitos Anonyymi, kun painotit Karkkipäivän merkittävyyttä. F-ehdokkaita lukematta minäkin olisin antanut ehdokkuuden sille.

    VastaaPoista
  12. No niin, voinkin Jenni oikeastaan vain linkata blogissa suhun. ;) Ei ole paljon lisättävää. Kirjoittelen silti jotain tänään tai huomenna - mulle kirja ei ollut erityisen nopealukuinen. Johtuu siitä, että pidin sitä vähän tylsänä ja ärsyynnyin aivan tolkuttomasti päähenkilöstä, vaikka ymmärrän hänen olevan syrjäytynyt ja siksi niin avuttomana kuvattu.

    Ei auta. En pystynyt sympatisoimaan päähenkilöä kunnolla, kun olin niin ärsyyntynyt. ;) Niinpä kirjan koskettavuus ja vaikuttavuuskin jäi puolitiehen - vaikka se ehdottomasti kuvaa tärkeitä ilmiöitä ja yhteiskuntamme yksinäisyyttä, se jäi silti harmillisen pinnalliseksi kokemukseksi. Hyvä, että puolustajiakin löytyy!

    VastaaPoista
  13. Ina, ja sen mitä mun jutusta puuttuu, löydät Teresitan Insinöörin kirjahyllystä, eli voit linkata sinnekin. :)

    VastaaPoista
  14. Nenäpäivän puolustaja ilmoittautuu! :) Teemat ovat toki tärkeitä, mutta minusta kieli oli aivan huikeaa, erikoista ja uutta luovaa. Irma on henkilönä mitä sympaattisin ja tavallisuudessaan erityisen kiinnostava, ja muuten Penjami taisikin sanoa paljolti sen mitä ajattelin.

    En ollut lukenut muiden arvioita ennen omaa postaustani ja nyt olen aika yllättynyt. Takaa-ajokohtausta lukiessani olin varma, että tässä nyt tapahtuu jotain suurta suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta näköjään monet ovat kokeneet toisin.

    Ja Karkkipäivä, kyllä! Lukekaa se, kaikki.

    On se hyvä, että mielipiteitä mahtuu maailmaan ja varsinkin blogimaailmaan. :)

    VastaaPoista
  15. Hyvä, että saatiin lisää puolustavia mielipiteitä. Kannattaa käydä myös Penjamin blogissa, siellä on hieno yhteenveto Nenäpäivän vastaanotosta kirjablogeissa:

    http://penjami.wordpress.com/2011/01/06/kirjablogien-nenapaiva/

    VastaaPoista