perjantai 22. lokakuuta 2010

Virginia Woolfiin tutustumista

Kuva Wikipediasta.

Totesin jo ajat sitten, että naisella on oltava oma siisti huone. Minulla ei ole. En ole vieläkään selvittänyt elokuisen mökkireissun jälkeen kadonneen Oma huone -kirjan sijaintia, mutta löysin sentään samaisella mökkikeikalla kirjoittamani Virginia Woolf -muistiinpanot. Aion julkaista ne nyt, tulkoon sitten yleisempi Woolf-juttu.

Luin kesällä Nigel Nicolsonin kirjoittaman Woolf-elämäkerran Virginia Woolf sekä tuon Woolfin varmasti tunnetuimman teoksen, Oman huoneen.  Olin kummastakin teoksesta innostunut ja kiinnostunut, mutta niiden jälkeen oloni oli hämmentynyt.

Elämäkerran kirjoittajalla oli läheinen suhde Virginia Woolfiin: hänen äitinsä Vita Sackville-West oli Woolfin ystävä ja rakastajatar, vaikka kumpikin naisista oli tahoillaan miehen kanssa naimisissa. Nicolsonin Virginia-tädistä antama kuva on fiksu, eloisa ja ajatteleva. Virginia vaikuttaa huumorintajuiselta ja skarpilta naiselta. Ei ollenkaan sellaiselta, joka kärsii suurta luomisen tuskaa, pelkää kritiikkiä ja lopulta kävelee jokeen kivi turkin taskussa.
Nicolsonin mukaan lähipiirikään ei osannut odottaa itsemurhaa juuri silloin, vaikka Virginia Woolfin ailahtelevainen mieli ja aiempi itsetuhoisuus oli tiedossa.

Myös Oma huone yllätti minut. Se ei ollut tiukkaa feministipaasausta, vaan keskusteleva (kyse onkin kirjan muotoon puetusta luennosta) ja osin kaunokirjallinen, paikoin yllättävän hauskakin teos. Kävi kyllä ilmi, että naisella on oltava omaa tilaa ja rahaa – niin kuin pitääkin. Mielestäni sanoma esitettiin kuitenkin lempeästi: pääasia, että nainen tuntee itsensä ja on onnellinen, tekee tietoisia valintoja. Kirjassa oli myös useita todella kiehtovia kohtia kirjoittamisesta. Toivon totisesti, että löydän kirjan pian ja voin tutustua siihen uudelleen. Kirjaan tuli heti ensilukemisella useita hiirenkorvia, niin monella sivulla oli tärkeää asiaa, johon olisin halunnut vielä palata.

Merkittäviä kirjoja kumpikin, sillä ajattelen niitä nyt vielä kaksi kuukautta lukemisen jälkeenkin usein. Haluaisin myös lukea lisää Woolfia ja Woolfista. Moni Nicolsonin esittelemä suomentamaton teos kuulosti kiinnostavalta, mutta en uskalla tarttua Woolfiin ainakaan englanniksi. Suomeksikin minulla on ollut vaikeuksia esimerkiksi Majakan kanssa, helpompaa Woolfin tuotantoa edustava Runoilijan koirataas oli nopeasti luettu.

18 kommenttia:

  1. Munkin mielestä Majakka oli aika raskasta luettavaa. Se on kyllä jännä, miten erilaisia kirjoja Woolfilla on. Orlando esimerkiksi on mun mielestä aivan loistava. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, ehkä voisin sitten kokeilla Orlandoa joskus! Majakka alkoi mulla hyvin, mutta jossain vaiheessa putosin kärryiltä ja kirja jäi kesken.

    VastaaPoista
  3. Woolf on ehdottomasti kiinnostava henkilö! Luin vähä aika sitten Oman huoneen ja se oli hieno. Orlando kiinnostaa myös, siihe kun taisi jotenkin liittyä tuo Vitan ja Virginian suhde?

    VastaaPoista
  4. Olisin käynyt myös kovasti suosittelemassa Orlandoa. Viehätyin siitä, tosin jo niin kauan aikaa sitten, että en oikein enää muista miksi. Pitäisi palata taas kirjaan, joskus.

    Oma huone -kommentti vähän yllätti. Ei kai feminismi muutenkaan ole oikeassa muodossaan paasausta koskaan ollutkaan.

    VastaaPoista
  5. Alkaa siis vaikuttaa kovasti siltä, että jos ja kun tartun taas Woolfin teokseen, se on Orlando.

    Feminismikommentilla tarkoitin lähinnä feminismiteosten stereotypistä mielikuvaa. Oma huone ei ainakaan ollut paasaava eikä yksioikoisen julistava tms. vaan jopa yllättävänkin luettava ja monitahoinen teos. Hyvä kirjanakin, eikä vain ajatustensa takia.

    VastaaPoista
  6. Minä olen lukenut "Mrs Dallowayn" ja pidin siitä kyllä. "Aaltoja" olen aloittanut useasti, mutta vielä en ole saanut kunnon virettä käyntiin, haluan kirjan kyllä vielä lukea, mutta vasta sitten kun on aikaa paneutua siihen kunnolla.

    "Oma huone" taas on suuria suosikkejani! Kirjoitin siitä aikoinani tällä:

    http://www.kirjani.vuodatus.net/blog/662872/a-room-of-one-s-own/

    VastaaPoista
  7. Oon kanssa miettinyt Woolfin tutustumista, joten tämä teksti tuli juuri tarpeeseen! Näiden kommenttien perusteella voisi siis kokeilla Omaa huonetta tai Orlandoa :)

    VastaaPoista
  8. Majakka jäi kesken, koska en niin syttynyt. (nolous) Mutta voisin kokeilla näiden kommenttien perusteella, kuten Naakku, Omaa huonetta ja/tai Orlandoa.

    VastaaPoista
  9. Minä ostin joskus Mrs Dallowayn ja To the Lighthousen, mutta totesin, etten halua lukea niitä englanniksi - vaikka englanti on minulle melkein kuin toinen äidinkieli.

    Omaa huonetta en ole lukenut, mutta viittasin siihen juuri eilen omassa tekstissäni. Niin tunnettu ja tärkeä Woolfin keskeinen huomio mielestäni on.

    Puhumattakaan siitä, että kaikkina näinä vuosina kun olen tehnyt töitä ja kirjoittanut kotona, olen marissut siitä, että tarvitsisin oman huoneen.. Toki täällä on päivällä rauhallista, mutta ergonomisesti ei liene ihanteellista löhötä sohvannurkassa läppäri sylissä, eikä tuo kirja- ja paperikasani sohvan käsinojalla ole varsinaisesti olohuonettamme kaunistava elementti.

    Karoliina

    VastaaPoista
  10. joo, eihän niin paljon ole tapahtunut 1929 jälkeen, monellakaan naisella ei ole sitä omaa huonetta. Mutta naiskirjailijoitten kirjoja toki löytyy hyllystä.

    VastaaPoista
  11. Oletkin saanut hyviä suosituksia. Oma suosikkini on Mrs. Dalloway. Se on yksi kaikkien aikojen kirjasuosikeistani ylipäätään. Oletko lukenut Michael Cunninghamin hienon romaanin "Tunnit"? Siinä yksi päähenkilöistä on Virginia Woolf, yksi kuvitteellinen nainen, jota kutsutaan Clarissaksi Mrs. Dallowayn mukaan. Tunnitkin on yksi suosikkikirjoistani.

    Ja Nicolsonin kirja "Erään avioliiton muotokuva" keskittyy hänen omiin vanhempiinsa, mutta sivuaa totta kai Virginia Woolfia. Hieno kirja sekin.

    (Kaikki on nyt hienoa... Minä en muuten koskaan saanut Woolfin Majakkaa luettua)

    VastaaPoista
  12. Hei, olen lukenut Woolfin tuotantoa aika paljon ja Oma huone on suosikkejani, mutta pidin myös Majakasta. Aallot on vähän vaikea ja minun pitäisi lukea se uudelleen, koska en päässyt siitä ihan jyvälle. Nyt minulla odottaa kaksi Woolfin kirjaa hyllyssä, joita ei ole edes suomennettu. Jossain vaiheessa luen ne ja sitten kirjoitan niistä, mutta siihen saattaa mennä aikaa... Luin myös kesällä tuota Nicolsonin kirjoittamaa elämäkertaa Woolfista, mutta se alkoi ärsyttämään minua ja se on minulla vielä kesken, mutta palaan siihen takaisin! Omaa huonetta kaipailen minäkin...

    VastaaPoista
  13. Ajattelin juuri suositella Majakkaa (To The Lighthouse), itse nautin siitä suuresti. Tai Mrs Dallowayta. Mutta kun olemme kaikki niin erilaisia niin suositteleminen on vaikeaa!
    (Musti tuli viereen, sanoi kurnau, hyppäsi syliin ja suosittelee Mustan pantterin viimeistä tangoa Pariisissa).
    Orlando kuvaa paitsi Vitan ja Virginian suhdetta (ja oli heillä muitakin naisia ja miehiä), myös sitä ajatusta, joka tällä Bloomsbury-ryhmällä oli sukupuolien tasa-arvosta ja siitä, että meissä kaikissa on vähän kumpaakin sukupuolta eikä siihen pitäisi takertua. Olen monta kertaa toivonut, että pääsisin aikamatkustajana kärpäseksi kattoon tuon ryhmän tapaamisiin. Se olisi kyllä huippumielenkiintoista. Ja maassa, jossa naiset saivat tasavertaisen äänioikeiden vasta 1928.

    VastaaPoista
  14. Kiitos kaikille mielenkiintoisista kommenteista: minulla on nyt ihan Woolf-kuume! Viimeistään alkuvuodesta Woolf-rupeama... Ja samoin kuin Saila, minäkin ajattelin Woolfin elämäkertaa lukiessani, että haluaisin kurkistaa Bloomsbury-ryhmän kokoontumisiin - ainakin haluan saada lisää tietoa ko. ryhmästä, toiminta ja persoonat vaikuttivat hyvin kiinnostavilta!

    VastaaPoista
  15. Orlandon lukeminen tuotti puolestaan minulle vaikeuksia aikoinaan, mutta Mrs. Dalloway oli loistava! Komppaan lumiomenaa ja suosittelen samaan hengenvetoon Cunninghamin Tunnit-romaania. Siinä liikutaan kolmella eri aikatasolla kolmen naisen tarinoissa. Yhdessä Virginia Woolf kirjoittaa Mrs. Dallowayta 1920-luvulla. Toisessa eräs nainen lukee Mrs. Dallowayta pari vuosikymmentä myöhemmin. Ja kolmannessa ollaan jo 1990-luvulla ja Woolfin romaani herää eloon Clarissan henkilöhahmon kautta. Suosittelen jos Woolf kiinnostaa!

    VastaaPoista
  16. Minä olen lukenut To the Lighthouse - monen monta kertaa ja aina löytyy jotain uutta. Ihana kirja ! Aallot on hyvä, Orlando on hyvä ja kaikkein ihanin on pienestä koirasta kertova kirja, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista -olikohan Flush englanniksi ja suomeksi Taiteilijan koira ? Woolf on suuri suosikkini, vaikka hänen kirjansa vaativatkin ihan tietynlaisen mielentilan ja keskittymisen.

    VastaaPoista
  17. Ai niin, ja vielä kommenttina tuohon Zephurin mainitsemaan Tunnit-romaaniin : minä luin kyseisen kirjan suurin odotuksin, lopuksi enemmänkin ärsytti - en vaan päässyt kirjaan sisälle ja osa sen tematiikasta ja ajatuksista jäi minulle hyvinkin vieraaksi.

    VastaaPoista
  18. Hauskaa, miten mielipiteet jakautuvat. Pääasia kuitenkin, että kaikilla on ainakin yksi tärkeä Woolf-kirja - merkittävä ja vaikuttava kirjailija siis yhä edelleen.

    Olen aloittanut Tunnit-romaania, mutta se jäi kesken...Puolustelen sillä, että olin juuri nähnyt elokuvan, joten tiesin liikaa kirjan ideasta. Ehkä yritän sitäkin joskus uudestaan.

    VastaaPoista