tiistai 5. lokakuuta 2010

Märta Tikkanen: Emma ja Uno (osa 1)


Miksi Märta Tikkanen on niin hyvä? Hän osaa tehdä yksityisestä ja inhimillisestä yleistä, mutta säilyttää tarinan silti hyvin inhimillisenä.

Hain eilen kaupasta  jo kauan odottamani Märta Tikkasen uutuuden, Emman ja Unon, enkä joutunut pettymään. Päinvastoin, aloin lukea kirjaa jo kotimatkalla bussissa ja luin sitä koko illan, aamubussissa taas jatkoin. Sori vaan kaikki muut keskeneräiset opukset, mutta Märta kiilasi nyt teidän ohi.

Emma ja Uno on faktoihin perustuva fiktiivinen rakkausromaani. Se kertoo Tikkasen isovanhempien tarinan ja käy myös historiallisesta katsauksesta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomeen – varmaan pidemmällekin, mutta en ole vielä siellä. Tikkanen kirjoittaa jotenkin hyvin selkeästi ja tarkkanäköisesti, hassua mutta tekisi mieli sanoa, että teksti on kirkasta. En malta odottaa, että pääsen lukemaan kirjan loppuun ja esittelemään ja arvioimaan sen kunnolla.

Odotellessani menin ja tilasin nettiantikasta kaikki ne Tikkasen teokset, joita minulla ei vielä ollut. Luulen, että minulla on pian kaikki Märta Tikkasen kirjat ja hän on ainoa "pitkän linjan kirjailija", josta voin sanoa niin!

Emman ja Unon aloituskappale löytyy sekä kirjan takakannesta että kustantamon kirjaesittelystä.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi houkuttelevalle kirjalle. Mun on pakko tunnustaa, etten ole lukenut yhtään Tikkasen kirjaa, vaikka kyllä ne varmaan kuuluu yleissivistykseen. Lupaan korjata tilanteen joskus! :)

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja kuulostaa vetovoimaiselta. Tarkistin hyllystä: järkyttävää, ei yhtäkään Tikkasta hyllyssä. Joitakin olen lukenut. Miksi niin vähän muistikuvia on jäänyt? Ovatko olleet niin rankkoja aiheiltaan? Tämä kirja voisi sopia tähän syksyyn, jos vain tulee vastaan.

    VastaaPoista
  3. Kyllä Tikkanen on osa yleissivistystä! Kannattaa lukea ainakin Wikipedia-esittely hänestä. ;)

    Tikkasen romaanit ovat sellaisia, että niistä joko pitää tai ei. Tikkasella on tapana käyttää paljon pilkkuja eikä juuri pisteitä, sellaiseen kieleen tottuminen vie aikansa. Jotkut teokset (etenkin tunnetuimmat eli Vuosisadan rakkaustarina ja Miestä ei voi raiskata) ovat rankkoja, jotenkin raadollisen totuudellisia. Sitten taas esim. Suurpyytäjä kertoo pitkälti kirjailijana olemisesta ja Grönlannista, jonne päähenkilökirjailija menee työmatkalle ja jossa hän miettii elämäänsä, ammattiaan jne.

    Elämäkerralliset Tikkasen kirjat ovat astetta helppolukuisempia, selkeäkielisempiä. Olen pitänyt niistä kaikista, tyttärestä kertovista Sofia-teoksista sekä julman tarkkanäköisestä avioliittokuvauksesta Kaksi, nyt tästä uusimmasta ainakin alun perusteella. Tikkanen kuvaa hienosti paitsi ihmissuhteita myös suomalaista elämää yleensä: kirjoissa on elävää ajankuvaa.

    Riittikös tämä alkumainostukseksi? ;)

    VastaaPoista
  4. Tämä kirja on minunkin lukulistallani ja kunhan saan sen jostain (kirjastosta) käsiini luen sen heti. Minä olen myös suuri Märta Tikkanen-fani vaikka en ole vielä montaa kirjaa häneltä lukenutkaan:)

    VastaaPoista
  5. Minäkään en ole lukenut Tikkasta muutamaan vuoteen, mutta tästä kirjasta tiesin heti, että se on hankittava ja luettava ensi tilassa! Odotan myös innolla noita nettiantikasta haalimiani Tikkasia (huomasin kyllä harmikseni, että vielä niiden jälkeenkin minulta puuttuu YKSI suomennettu Tikkasen teos, harmillista ja piinallista!).

    VastaaPoista
  6. Mikä on lempi Tikkasesi? Mie olen lukenut 4 Henrik Tikkaselta ja vain yhden Märta Tikkaselta, juurikin tuon Vuosisadan rakkaustarinan, josta mainitset. Mulla on hyllyssä Tikkasen Punahilkka, mutta sitä en ole lukenut.

    VastaaPoista
  7. Hmm, vaikuttaa ihan kiinnostavalta, saa nähdä jaksanko lukea, kun on niin jumalaton lista lukemattomia kirjoja...

    Olen lukenut vain Miestä ei voi raiskata- romaanin, ja se oli kyllä hyvä kaikessa raadollisuudessaan. Ja se on ollut melkoisen "kova luu" näköjään, kauheasti hakusanoissa esiintyy tuota nimeä! :D Että vink vink siinäkin mielessä, jos lukijoita haluaa lisää...

    VastaaPoista
  8. Selvä, siis pakko lukea! :) Kiitän!

    VastaaPoista
  9. Tomomi, mielenkiintoinen kysymys! En osaa näin heti nimetä yhtä Tikkasta yli muiden, mutta lupaan palata asiaan. Kaikki ovat olleet vaikuttavia omalla tavallaan. Monista romaaneista olen ehkä pitänyt enemmän, mutta nuo jo mainitsemani tunnetuimmat + elämäkerralliset teokset ovat jääneet parhaiten mieleen.

    Almafiina, tämä uusin ei ole kovin paksu ja on nopealukuista tekstiä... Olen lukenut Miestä ei voi raiskata joskus teininä, joten sikäli voisi olla paikallaan lukea se uudestaan, ehkei pelkkien lukijalukujen takia kannattaisi. ;)

    Ina, ole hyvä! Kumma ettet ehtinyt itse kirjoittaa jo tästä kirjasta. :D

    VastaaPoista
  10. juuri hain kirjastosta, kuuntelin Tikkasta Kirjamessuilla, hienoa.

    VastaaPoista