maanantai 18. lokakuuta 2010

Kalevalan tarinat

Aluksi kiitoksia: Lukupiiri-blogi on lähtenyt liikkeelle paremmin kuin ikinä uskalsin toivoakaan! En ole vielä aloittanut ensimmäistä yhdessä luettavaa kirjaa, Doris Lessingin Kultaista muistikirjaa, mutta aloitan sen pian.

Nyt kuitenkin juttua eräästä syksyn uutuudesta, jonka olen selannut jo monta kertaa ihastuneena läpi. Wsoy on julkaissut uudistetun laitoksen Martti Haavion kirjoittamasta ja Aleksander Lindebergin kuvittamasta alkuaan vuonna 1966 ilmestyneestä teoksesta Kalevalan tarinat. Vaikka kyseessä on kaiketi ensisijaisesti lastenkirja, kiehtoo tämä aikuistakin, eikä vähiten kuvien vuoksi. (Räpsäykseni eivät tee niille oikeutta, valitan.)
Rakastan Kalevala-kirjoja. Kalevala on minulle tärkeä ja alati kiinnostava teos (tai aihe ylipäätäänkin), mutta varsinaista Kalevalaa en saa oikein luetuksi. Tai sanotaan, että olen lukenut sitä sekä omaehtoisesti että tenttiä varten, mutta jotenkin en saa uppouduttua siihen niin hyvin kuin haluaisin. Siksi luen mielelläni erilaisia Kalevalaa esitteleviä kirjoja, sekä tällaisia tarinakirjoja että tietoteoksia.
Kalevalan tarinoissa kerrotaan kaikki keskeisimmät kansalliseepoksen tarinat. Pidän kirjan kerrontatavasta, siinä on sekä dialogia että selittävää tekstiä. Koska tarinat ovat aika hurjia ja kuvat varsinkin – päitä seipäännokassa esimerkiksi – en lukisi tätä kovin pienelle lapselle, vaan pidän tätä melkeinpä aikuisten tai ainakin koululaisten kirjana. (Lapsia kiinnostanee esim. Mauri Kunnaksen hauska, osin alkuperäistarinoita kyllä muutteleva Koirien Kalevala.)
Ennen kaikkea suosittelen tätä kuvataiteiden ystäville. Tekstiin on nimittäin melkein vaikea keskittyä, kun kuvat ovat näin huikeita! Luulen, että Aleksander Lindeberg on suosikkikuvittajani, sillä ihailen suuresti myös mm. hänen Pessi ja Illusia -piirroksiaan, joita esittelin blogini alkuvaiheissa.
 Viimeinen kuvaesimerkki on Kyllikin ryöstöstä.
Tekstinäyte on samaisen kuvan yläpuolelta, Kyllikin ryöstö -luvun alusta:


On tullut aika kertoa ilomielisestä Lemminkäisestä. Lemminkäisellä oli kaksi muutakin nimeä: Ahti Saarelainen ja Kaukomieli. Hän kasvoi Kaukoniemessä lahden poukamassa.


Kyllikki oli ylhäissukuinen neito. Häntä kutsuttiin Saaren kukaksi. Hänen kuuluisaan kotiinsa saapui kosijoita läheltä ja kaukaa: väitetään, että hän oli niin kaunis, että jopa Kuu ja Aurinko pyysivät häntä puolisoksi.

Tässä vain ensesittelyä tästä kiehtovasta kirjasta. Aion joskus verrata tätä kotihyllystäni löytyvään aarteeseen, vuosikymmenien ikäiseen lasten Kalevalaan... Ja taas tuli mieleen, että moderni Kalevala-rakennus on vielä katsomatta, sen haluaisin kyllä ehdottomasti nähdä!

Kalevalan tarinat kustantajan esittelyssä.
Martti Haavio, Aleksander Lindeberg: Kalevalan tarinat. Wsoy, 2010.

9 kommenttia:

  1. Upeita kuvia!!!
    Minuakin Kalevala kiehtoo ja kalevalavaikutteiset maalaukset ja kirjallisuus. Aito teos sinällään ei ole niin paljo kiehtonut, vaikka sen kertaalleen luin tenttiä varten.

    VastaaPoista
  2. Minulla on hämäriä muistikuvia tämän kirjan vanhasta painoksesta ja siitä, että olen joskus miettinyt mistähän moisen löytäisi. Ajatus on vaan hukkunut jonnekin syvyyksiin, josta se vuosi sitten suurin piirtein aktivoitui taas, kun luin Timo Parvelan Sammon Vartijat saagan. Kiitos tästä vinkistä! Pääsee joululahjalistalleni, uskoisin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Minäkin olen täysin hurahtanut Kalevalaan! Luen mielelläni sitä alkuperäistäkin, mutta tällaiset kuvitetut versiot ovat myös todella ihania!

    Lisävinkinä tällainen:
    http://www.avain.net/lisat_pu/kalevala_2p.html

    VastaaPoista
  4. Onpa tosiaan hieno kuvitus. Luin pääaineenani oppiainetta, joka Helsingissä kulkee nimellä folkloristiikka (periferiayliopistossani nimi oli toinen ;)) ja varsinaisen Kalevalan lukeminen jäi minullakin tenttiin. Usein kyllä selaan Kalevalaa ja haen sieltä jonkun runon. Pidän tavattomasti Kalevalan tarinoista ja henkilöhahmoista.

    Jos haluaa lukea Kalevalaa tieteen näkökulmasta, mutta vaihtoehtoisesti ja hauskastikin, ehdotan Seppo Knuuttilan ja kumppaneiden kirjaa "Kalevalan hyvät ja hävyttömät". Toinen mainio on Aili Nenolan toimittama Louhen sanat, jossa käsitellään naisia Kalevalassa. Louhikaan ei ollut pajha, piti vaan huolta omasta reviiristään.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista ja lukuvinkeistä! Parvela on keikkunut lukulistallani jo jonkin aikaa, ja muut vinkit kuulostavat tosi mielenkiintoisilta.

    Minäkin olen muuten lukenut Kalevalaa mm. folkloristiikan tenttiin. Tein joskus sata vuotta sitten mielenkiintoisen kirjatentin Kalevala ja nykykulttuuri tms. Haaveilen vielä joskus lukevani kunnolla Kalevalan sekä omistamani, aivan liian vähälle luvulle jääneen teoksen Kalevalan kulttuurihistoria (toim. Ulla Piela ym.).

    VastaaPoista
  6. Hei, meillä oli justiinsa tuo Kalevala kun olin pieni! Näyttääpä tutulta :-)

    VastaaPoista
  7. Mäkin luin tätä just. Katselimme sitä yhdessä 4-vuotiaan sukulaistyttöni kanssa ja olin ensin huolissani niiden kuvien pelottavuudesta, mutta hän ei oikein tajunnut niitä vielä. :D

    Hän myös sepitti omaa tarinaa niiden kuvin perusteella. Kannattaa kurkistaa mun blogiin :D

    VastaaPoista
  8. Wow, I love this! Looks like Lindeberg was influenced by Alice & Martin Provensen, especially of their Myths & Legends book, as well as The Iliad And the Odyssey: http://www.flickr.com/photos/glenmullaly/2960079533/

    VastaaPoista