tiistai 1. helmikuuta 2011

Tunnustelua

 Tärkeitä asioita: kissa (ja eläimet ja luonto ylipäätään), kirjat,
aurinko ja valo, koti ja väkertely (kuvassa itse tehty betonilautanen).

Sain pariltakin taholta blogeissa kiertävän Tunnusta 7 asiaa -haasteen. Kiitoksia! Olen tunnustanut ennenkin (aiemmat jutut löytyvät haasteet-hakusanan alta), mutta katsotaan, jos keksin vielä jotain uutta.

1. Kaikessa blogikirjoittamisessani on selvä sääntö: kirjoitan vain sellaista, minkä äiti ja anoppi voivat lukea.

2. He lukevatkin. Lähipiiristäni vain mieheni ei juuri lue blogejani, mutta hänkin pysyy niistä kärryillä, puhun blogiasioista ja luen tekstejäni hänelle ääneen. Olen melko innostunut bloggaamisesta...

3.  Rakastan kirjan kanssa lojumista, mutta inhoan päiväunia.

4. En katso juuri lainkaan elokuvia, vaikka usein kirjatoukan ja kirjoittajan oletetaan olevan myös elokuvafriikki.

5. En pidä leipomisesta, joten olen melkeinpä iloinen, että minulla on keliakia, jonka varjolla voin luistaa kaikesta jauhoihin liittyvästä. Ja vaikka pidän ruoanlaitosta tai olen ainakin melko kiinnostunut siitä, mitä suuhuni pistän, en ole erityisen innostunut keittokirjoista enkä ole ostanut niitä kuin muutaman eläissäni (verrattuna siihen, kuinka paljon olen ostanut kaunokirjallisuutta ja muun aiheisia tietokirjoja, tämä tieto on merkittävä).

6. En katso lukemista harrastukseksi, vaan elämän- tai melkeinpä jo olemisen tavaksi. Lukupiireily ja kirjabloggailu ovat kai ainakin toistaiseksi vielä harrastukseksi luonnehdittavia. Minulla ei ole koskaan ollut yhtä kaiken ajan vievää "suurharrastusta", enkä osaa sellaista kaivatakaan. Viime aikoina olen alkanut kaivata muinaista kuntoiluharrastusta ja olenkin onneksi saanut vähän elvytettyä sitä.

7. Toisin kuin ilmeisen moni muu kirjabloggari tai ylipäätään kirjatoukka, en haaveile romaanin julkaisemisesta enkä edes kirjoittamisesta. Olen kyllä mukana eräässä tietokirjahankkeessa ja toivon, että saamme joskus kirjan aikaiseksi.

Olen melkoisen jälkijunassa tunnustuksieni kanssa, joten en nyt haasta ketään. Toivon kuitenkin saavani tunnustuksellisia kommentteja – haasteen saa myös vapaasti napata omaan blogiinsa, ken tahtoo!

6 kommenttia:

  1. Minullekin lukeminen on jo kauan ollut elämäntapa ja nykyään kai les millsiä (maailman parhaat ryhmäliikuntatunnit) voi sanoa uskonnokseni..

    Katsoisin että lukutoukkaus voi olla myös kirjallisen uran esteenä, itse en ainakaan voisi edes halutessani kirjoittaa mitään, koska olisi todella hankalaa keksiä, jotain josta ei ole jo kirjoitettu tai tapaa millä ei ole jo kirjoitettu. :)

    VastaaPoista
  2. Les Mills -uskonnosta en ole kuullut, mutta tunnit ovat sen verran tuttuja itsellenikin, että ymmärrän, mistä on kyse. :D

    Ja minulle ainakin lukutoukkaus on siinä esteenä kirjoittamiselle, että mielestäni maailmassa on jo tarpeeksi huonoa ja keskinkertaista kirjallisuutta. Kun taas saan käsiini hyvän tai loistavan kirjan, tiedän, etten itse kykenisi samaan. Siispä olen lopettanut kaunokirjallisen räpeltämisen ja käytän senkin ajan mieluummin lukemiseen. Seuraan ja kannustan kyllä mielelläni muiden kirjoittamista.

    VastaaPoista
  3. Minäkään en ole koskaan haaveillut kirjan kirjoittamisesta :) minä mieluummin luen niitä! Oon nyt tässä viime aikoina miettinyt sitä, että onko lukeminen harrastus vai elämäntapa mulle. Sun ajatus siitä on hyvä, että kirjabloggaus ja lukupiirit ovat harrastuksia, ja lukeminen itsessään elämäntapa. Mietin, että voinko mä sanoa lukemista itselläni elämäntavaksi kun olen vasta kaksi vuotta lukenut. Toisaalta näyttää aika selvältä, että tämä ei ole vain lukuaalto nyt minulla, sillä melkoisen pitkä aalto olisi jos kaksi vuotta yli kestää :D lisäksi olen tosi innostunut lukupiiriajatuksesta, kirjallisuudesta yleensä, ja jopa haaveillut jo avoimessa lukevani vielä joskus kirjallisuustiedettä! Joten ehkä voidaan nyt sanoa, että lukeminen ei ole enää minulle harrastus vaan elämäntapa? :)

    Kiva vaan, että olet innostunut bloggamisesta! ;)

    VastaaPoista
  4. Naakku, jos lukuinto kestää noinkin kauan ja vielä laajenee blogiksi ja lukupiiri- ja kirjallisuuden opiskelu -kiinnostukseksi, on se ainakin sellainen suurharrastus. Sanoisin, ettö ainakin muuttumassa elämäntavaksi. :)

    Ja samat sanat teillekin, Réa ja Naakku, kiva, että olette innostuneet bloggaamaan!

    VastaaPoista
  5. Mä olen järkyttynyt! Miten joku ei voi tykätä päiväunista? eikö kirjan kanssa sängyssä makailu aina johdakkaan siihen että nukahtaa lopulta? :) Miten tämä on mahdollista?

    :) no joo, kivoja tunnustuksia. Minäkin ilmoittaudun tähän "kaikki on jo sanottu (ja paremmin)" -kerhoon ja harrastan lähinnä terapeuttista ja luovaa kirjoittamista, jossa tärkeämpää on määrä kuin laatu. Eikä niitä kirjoituksia ole tarkoitettu kenellekään toisille.

    Mun pitäisi kanssa saada nämä tehtyä...

    VastaaPoista
  6. Päiväuniaikahan on pois lukemisesta ja muusta olennaisesta! Hukkaan heitettyä aikaa. Ei vaan, minua ei ikinä nukuta päivisin, paitsi kipeänä, ja olen usein ärsyyntynyt, jos muut haluavat NUKKUA, vaikka päivällä muutakin puuhaa (no silloin voisin lukea sitä kirjaa, mutta...).

    Illalla kirjan lukeminen johtaa nukahtamiseen, ja illalla telkkarin katselu johtaa siihen ihan väistämättä. :)

    Mulla on ollut viime aikoina terapeuttinen tai omaksi iloksi tapahtuva luova kirjoittaminenkin todella vähäistä, en ole kaivannut.

    VastaaPoista