torstai 3. helmikuuta 2011

Niin hyvää ettei sanotuksi saa

Hei bloggarikollegat, käykö teille koskaan niin, että joku kirja on merkittävä, mutta ette saa kirjoitettua siitä?

Minulla on nyt Mukka-jumi. Olen jo blogissakin muutamaan otteeseen intoillut lukevani Timo K. Mukan kokoomateosta Näin hetki sitten ketun ja kirjoittavani siitä pian, mutta en onnistu kirjoittamaan. Enkä halua kirjoittaa muustakaan, niin kauan kuin Mukka-kokemus on tuoreena mielessä.

Siitä kirjasta olisi sanottavaa paljonkin – mutta en saa paperille eli ruudulle mitään. Omituista ja hämmentävää. En muista näin käyneen koskaan minkään hyvän tai millään tavalla merkittävän kirjan kanssa. Ja minä haluan kirjoittaa Mukasta.

Yritän murtaa jumituksen, vaikka en vielä tiedä siihen keinoa. Ja sanon vielä sen, että Joanne Harrisin Herrasmiehistä ja huijareista en osaa kirjoittaa siksi, että minulla ei ole siitä mitään sanottavaa. Luin kirjan, mutta se ei koskettanut minua. Omituista ja hämmentävää sekin, sillä minulle on usein kehuttu, että jos nyt edes yhden Harrisin lukee, niin juuri tämän. Ehkä minulla on kirjoitusjumituksen lisäksi lukujumikin?

7 kommenttia:

  1. Tsihi, Mukka-jumi kuulostaa ihan joltain tuholaiselta:) Minulla oli vastaavanlainen jumi nyt Kalevalan kohdalla, vaikkei se ollutkaan mitenkään järisyttävä lukukokemus -johtui varmaan enemmän Kalevalan järisyttävästä historiallisesta merkityksestä maan kansalliseepoksena.

    Kaikenlaiset jumit on välillä ihan terveellisiä, ehkä silloin pinnan alla risteileekin ajatuksia kaikista eniten?

    VastaaPoista
  2. Minulle käy myös noin usein. Tuntuu kuin kirja olisi arvostelun, tai itse sanojen yläpuolella, ettei sitä pysty kuvaamaan millään tavoin. Aika auttaa ainakin minulla, ja jonkun seuraavan kirjan lukeminen. :j

    VastaaPoista
  3. Siitä on sikapitkä aika kun olen Mukkaa lukenut, mutta muistan että hieno kirjailija oli. Ei ihme että sanattomaksi on vetänyt!

    Onneksi blogeissa ei ole julkaisukynnystä. Kirjoittele vaikka jotain hajanaisiakin mietteitä Mukasta, minä ainakin lukisin mielelläni!

    VastaaPoista
  4. Niin joo ja vastaus vielä kysymykseen: ei mulla blogipitoaikana ole totaalijumia tainnut tulla, osittain senkin vuoksi että näköjään on tottunut siihen, että saa "tyhjentää" ajatuksensa blogiin ja voi aloittaa uuden kirjan puhtaalta pöydältä. Olen siis suorastaan koukuttunut blogikirjoittamiseen oman lukunautintoni kannalta.

    Mutta niitä hetkiä on toki ollut, että tietää lukeneensa jotain hienoa, mutta ei saa niistä kaikista hienouden ajatuksista kiinni ihan sillä lailla kuin kirja ansaitsisi.

    Mutta blogeissa saa rönsyillä. :)

    VastaaPoista
  5. Joskus on myös niin huono kirja kädessä, ettei edes kehtaa mollata sitä niin täysillä blogissaan kun tekisi mieli.

    VastaaPoista
  6. Mukka-jumista voikin siirtyä jouhevasti Melleri-jumiin. Eilen aloitin tuon Mellerin proosakirjoituksia ja päiväkirjamerkintöjä yhteen kokoavan järkäleen "Pääkallolipun alla". Pääsin eteenpäin kaksi ensimmäistä virkettä teoksen ensimmäisestä luvusta "Miksi olen kirjailija":

    "En ole koskaan osannut elää tässä ja nyt. Siksi olen kirjailija."

    Siihen jäin jumittamaan, sillä tuli sellainen olo, että haluan ensin lukea Mellerin runoja ennen kuin siirryn eteenpäin.

    Kun olen käynyt läpi näitä runokokoelmia (onneksi löytyvät hyllystä, melkein kaikki) ja lukenut sitten tuon 700-sivuisen (tosin sivut eivät kovin tiiviisti ladottuja) teoksen, enpä tiedä, osaanko aiheesta sanoa yhtään mitään.

    VastaaPoista
  7. Onneksi Mukka-jumi ei ole tuholainen, mutta tosiaan jotkut lukukokemukset tuntuvat olevan Peikkoneitoa lainatakseni sanojen yläpuolella. Vaan kuten sanottu, yritän selvitä jumista ja sanoa edes jotain. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että itse kirjan lisäksi osa jumista johtuu Penjamin hienosta Näin hetki sitten ketun -arviosta! Siinä oli sanottu jo kaikki. :) Nyt sitten odotetaan, mitä Penjami sanoo Melleristä, jos se jumi poistuu. Olen itse lukenut yhden Mellerin runoteoksen ja kiinnostaisi tuo uusi kokoomateoskin, mutta tuskin tartun siihen lähiaikoina. Mielelläni luen siitä kyllä arvioita, jos joku saa sen luettua ja osaa sanoa jotain!

    VastaaPoista