tiistai 10. elokuuta 2010

Kaksi ekokirjaa



Huomatkaa, että olen koulutukseltani humanisti, enkä koskaan lue tiedelehtiä, saati että ymmärtäisin niistä jotain jos lukisinkin. Se, että minä olen kiinnostunut näistä kirjoista, ei tarkoita, että ne olisivat enemmän matemaattisluonnontieteellisen lukijan mielestä muuta kuin yksioikoista tieteen popularisointia. (Esim. Bill Brysonin suosittu Lyhyt historia lähes kaikesta on minusta vaikeaselkoisen oloinen, mutta miehestäni, tiedelehtiä suurkuluttavasta insinööristä, se oli ”ihan hyvä, mutta ei siinä ollut mitään uutta tietoa, aika heppoinen.”)

No, kuitenkin. Kuluneen vuoden aikana olen lukenut kaksi maailman tilasta kertovaa kiinnostavaa ja mieleenjäänyttä kirjaa.

Ensimmäisestä, Maailma ilman meitä, olen kertonut blogissa aiemminkin, ja osin samoin kuin nyt. Tämä on näistä kirjoista yleisempi: se kertoo koko maapalloa koskettavista ilmiöistä, niin luonnon kuin ihmisten toimien kannalta. Kirja on paikoin todella kiinnostava: tiesittekö, että on olemassa Mannahatta-projekti, jossa kartoitetaan, millainen New Yorkin alue oli ennen kaupungistumistaan? Enimmäkseen kirja on kuitenkin aika karmaiseva, mikä on hyvä:. se pistää ajattelemaan asioita laajemminkin. Esimerkiksi muovin käytöstä puhuttaessa ajatellaan usein vain muovin raaka-ainetta, öljyä, ja sitä, ettei muovi koskaan maadu kaatopaikoilla. Mutta muovi on pahasta muutenkin. Esimerkiksi monissa ihonkuorinta-aineissa on mukana muovia (sen tunteen poly-alkuisesta ainesosasta tuoteselosteessa) ja nämä pienet muovihiukkaset siirtyvät pesuveden mukana maaperään ja vesistöön ja pieneläimistön ruoaksi eli myrkyksi. Entäs sodat? Ne eivät ole pahoja vain ihmisten kannalta, vaan myös ympäristön.

Toinen ekokirja kuvaa yksilön tasolla maailman nykytilaa ja yhden perheen yritystä auttaa maailman pelastamisessa omalta osaltaan. Ekovuosi Manhattanilla kertoo, millaista on asua suurkaupungissa ja välttää muovin lisäksi pahvia, paperia, yli 170 km:n päässä valmistettua ruokaa, julkista liikennettä, ties mitä! Sujuvakielinen ja paikoin hauskakin kirja on hätkähdyttävää luettavaa sekin. Miten pieniä arjen valinnat ovatkaan – ja silti niin suuria. Esim. kuka tahansa voi kyllä ainakin välillä käyttää nenänsä pyyhkimiseen talouspaperin sijasta kangasnenäliina... Harva lienee valmis sulkemaan sähköt kerrostaloasunnostaan tai pesemään kaiken pyykkinsä käsin, mutta joka tapauksessa: kirja pistää miettimään omia kulutustottumuksiaan ja sitä, mitä minä voisin tehdä. Kirjan ehdotukset tai ajattelemaan kehottaminen eivät toki ole mitään ainutkertaista, mutta yhtä kaikki tärkeitä juttuja. Kunhan ei välitä kirjan paikoin luennoivasta tai toisaalta amerikkalaistyyliin intoilevasta tyylistä, tämä on varsin kelpo kirja. Luin sen yhdessä iltapäivässä, mutta muistan sen varmasti paljon kauemmin.

(Mitä sanoo mies? Maailma ilman meitä löytyi toissajouluna hänen lahjapaketistaan ja hän on nyt saanut luettua siitä puolet. Mitä ilmeisimmin kirja ei hänestä ole niin mullistava ja uutta tietoa tarjoava kuin minusta. Ekovuotta hän ei ole toistaiseksi edes aloittanut.)

Alan Weisman: Maailma ilman meitä. Atena, 2008. Suom. Ulla Lempinen ja Tiina Ohinmaa

Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla. Otava, 2010. Suom. Soili Takkala

3 kommenttia:

  1. Näihin voisin tutustua, ajankohtaisia hyvinkin.
    Edelliseen postaukseen: yhden Makinen olen lukenut ja pidin kovasti.

    VastaaPoista
  2. Mulla on itse asiassa Weisman kirjahyllyssä odottamassa sopivan vitutuksen, ihmisvihan ja pettymyksen yhdistelmää. Koska itsekin kuulun tiedelehtien kuluttajiin, saa nähdä miten Brysonin kanssa käy, joka sekin odottaa kirjahyllyssä.

    Ööö... miksi mulla on kirjahyllyssä niin paljon lukemattomia kirjoja?

    VastaaPoista
  3. Mullakin on kirjahyllyssä liikaa lukemattomia kirjoja. Hämmentyneenä muistelen aikaa, jolloin olin lukenut kaikki kotoani löytyvät kirjat. Veikkaisin, että se aika ei palaa...

    Hreathemus, mielenkiintoista sitten kuulla, mitän Weisman sinuun uppoaa! Itse jatkoin ekoteemalla, mutta tällä kertaa ekotrillerin parissa (Isomäkeä, juttua tulossa viim. ensi viikolla). Koska trillerit ei ole ollenkaan mun genre, niin mieluummin luen kyllä näitä tietokirjoja. Musta tieteen popularisointi on hyvä ilmiö, vaikka vähän oksat poikki -tyylillä kirjoitettaisiinkin: harva kuitenkaan lukisi tosi tieteellistä tekstiä, ja jos aiheesta kiinnostuu, niin ainahan voi sitten jatkaa "oikeiden" tekstien parissa.

    VastaaPoista