tiistai 24. elokuuta 2010

I niin kuin Isomäki

Ja I niin kuin iik, saako aakkoskirjan jättää kesken...

Aakkoshaasteen I-kirjaksi sattui Risto Isomäen Litium 6. En ollut lukenut jännityskirjaa aikoihin, ja niitä sentään luen joskus mieheni kirjapinosta, vaikka esim. dekkareita vältän. Lisäksi Isomäen Sarasvatin hiekkaa oli mielestäni kiinnostava, joskin kirjallisilta ansioiltaan vain kohtuullinen. Olin vaikuttunut Sarasvatin teemoista ja tiedosta, mieleenjäävyydestä, mutta kaunokirjallisesti se ei ollut mielestäni Finlandia-ehdokkuuden arvoinen.

Tämä Litium ei ainakaan ole. Ydinvoima ja sen väärinkäyttö on tärkeä aihe, mutta aiheen käsittelytapa oli aika puisevaa luettavaa. Tylsää luennointia, epäuskottavia ihmisiä ja ihmissuhteita, toisinaan ällöttäviä kohtauksia. Aivan alun jälkeen kirja ei ollut mielestäni kiinnostava tai edes jännittävä. Luinkin teoksen vain aakkoshaasteen takia, ja koko ajan yhä enemmän hampaat irvessä ja sivulta toiselle harppoen. En voi siteerata kirjaa, koska en nyt, noin viikko lukemisen jälkeen, en muista siitä juuri mitään, eikä kirja ole nyt tässä lähettyvillä.
Ehkä tämä vetoaa niihin, jotka yleensäkin pitävät trillereistä. Minuun ei. Sinänsä sääli, sillä Risto Isomäki vaikuttaa sympaattiselta ja fiksulta ja hänellä on kiinnostavia ideoita ympäristön suojelemiseksi.

Risto Isomäki: Litium 6. Tammi, 2007.

2 kommenttia:

  1. Isomäki lienee omimmilaan tietokirjailijana. Suosittelenkin hänen suhteellisen uutta ilmastonmuutokseen liittyvää kirjaa - oli mielestäni aika "kansantajuisesti" kirjoitettu ja siinä hän päästi hullun tiedemiehen valloilleen eli kirja ei ole puuduttavaa tiedefaktaa. Olet siis usein maininnut, ettei sinulla ole luonnontieteellistä koulutusta; (toisin kuin itselläni) ja siksi tällainen kommentti. ;)

    Olin ajattellut lukea Isomäen muitakin kirjoja, mutta ei ilmeisesti maksa vaivaa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, tuosta ilmastonmuutoskirjasta olen kuullut hyvää ennenkin. Ehkä luen sen jossain vaiheessa: joskus (melkein aina) on kyllä kivempi lukea ihan faktaa, ainakin kansantajuista faktaa, jostain aiheesta eikä opettavaista kaunokirjallisuutta. Ainakaan tässä Litiumissa tiedon ja juonen yhdistäminen ei toiminut. Sarasvatin hiekkaa kyllä suosittelen, se oli kiinnostava, vaikkei tosiaan kaunokirjallisesta näkökulmasta ihan nappisuoritus.

    VastaaPoista