keskiviikko 25. elokuuta 2010

J niin kuin Jansson

Minusta oli kummallista tuo mitä puhutaan, että on niin vaikeaa olla onnellinen.


Aakkoshaasteen J-kirjain on itseoikeutetusti Tove Jansson, yksi lempikirjailijoistani ja ihailemani taiteilija.

Eikä kesää ilman Toven novelleja. Tänä vuonna en lukenut Kesäkirjaa, vaan sen sijaan kokoelman Viesti, valitut novellit 1971-1997. Olin lukenut osan novelleista jo aiemmin, mutta mukana oli uusiakin – ja nautin niistä tutuistakin.

Tove Jansson on hyvä esimerkki siitä, ettei sydämen sivistys katso koulunkäyntiä. Jansson lopetti koulun 15-vuotiaana, myöhempiä taideopintoja lukuun ottamatta. Silti hän kirjoittaa tarkan älykkäästi, usein lempeän ironisesti, viisaan ja maailmaa monipuolisesti ymmärtävän ihmisen tavoin.

Janssonin kirjoituksista ovat suosikkejani saaristoon sijoittuvat. Niitä ei ollut tässä kokoelmassa kauheasti, mutta joitakin sentään. Eräs, Orava, kertoi erakosta ja oravasta. Novellin alku kuvastaa hyvin Janssonin kykyä luoda aidon tuntuisia tilanteita, kuvia, muutamalla rivillä:

Eräänä tuulettomana päivänä marraskuussa vähän ennen auringonnousua hän näki venerannassa oravan. Se istui liikkumatta lähellä vettä, hämärässä sitä tuskin edes näkyi, mutta hän tiesi että se oli elävä orava eikä hän ollut pitkään aikaan nähnyt mitään elävää. Lokkeja ei oteta lukuun, ne ovat aina menossa pois, ne ovat kuin tuuli aalloilla ja ruohon yllä.

Pidän Janssonin teksteissä siitä, että toisinaan ne ovat pienimuotoisia, joskus taas kovinkin yllätyksellisiä – mutta aina kieli on kaunista ja tekstissä on pieniä viisauksia, aforismejakin. Kun on lukenut Janssonia ja Janssonista enemmänkin, löytää teksteistä myös omaelämäkerrallisuutta. Esimerkiksi tämän kokoelman novellissa Wladyslaw kiinnitin huomiota siihen, että novellin päähenkilöt Mari ja Jonna kulkivat toistensa luokse ullakon poikki. Näin myös Tove kulki kotoaan Tuulikille.

Ihastuin siis tähänkin teokseen. Kokoelman lopussa minua myös nauratti kovasti. Olisi hauska tietää, ovatko novellin Kirjeenvaihtoa kirjeenpätkät kuviteltuja vai saiko Jansson oikeasti tällaisia tai tämän tyyppisiä yhteydenottoja.

Otamme teihin yhteyttä vuoden marmeladikampanjan merkeissä, ensi sijassa ajatellen mahd. aiemmin julkaisematonta muumisarjakuvaa teemanaan marmeladi
***

Älkää nyt pelästykö, mutta ettekö lainkaan ymmärrä mitä teidän lehtisarjakuvanne voivat aiheuttaa odottaville äideille, millainen vastuu teillä on? Ettekä käsitä mitä odottaville äideille voi merkitä se että he koko ajan, koko ajan joutuvat tekemisiin näiden nenien kanssa – miltä te luulette että seuraava sukupolvi näyttää


Yksi Kirjeenvaihtoa-novellin kirje oli kovin koskettava:


Dear Jansson san
Kiitos viisaasta kirjeestänne.
Minä ymmärrän että Suomessa metsä on suuri ja meri on
suuri mutta Teidän talonne on hyvin pieni.
On kaunis ajatus että kirjailija pitäisi kohdata vain kirjailijan
teoksissa.
 Minä opin koko ajan.
Toivotan teille hyvää terveyttä ja pitkää ikää.
Teidän Tamiko Atsumi

Lopuksi: kohdatkaa Tove Jansson, kohdatkaa monipuolisesti! Tähänkin Jansson-fanikirjoitukseen on pakko lisätä se huomautus, jonka aina Toven kohdalla toistan. Vaikka Muumit ovat nerokkaita, Tove Jansson kirjoitti on muutakin kuin Muumeja. Lukekaa Toven novelleja ja romaaneja!
Tove Jansson: Viesti, valitut novellit 1971-1997. Wsoy, 2009. 4. painos

7 kommenttia:

  1. Loppukehotuksesi on aiheellinen kohdallani, tai paremminkin hyvä muistutus taas kerran. Rakastuin muumeihin varsinaisesti vasta teini-iässä, ja sittemmin hyvin moni on suositellut Janssonin aikuisten kirjojakin. Ne ovat olleet lukulistalla ikuisesti.

    Toisaalta, hyvää varmaan kannattaa odottaa. Yritän silti hankkia jokusen teoksen ja tuuppia niitä listalla edemmäs.

    Karoliina

    VastaaPoista
  2. Jotenkin arvasin, että sun J voisi olla jansson. :)

    Hieno pätkä tuo Oravasta kertova teksti. Tosi kaunis.

    VastaaPoista
  3. Voi, tämä kirja on pitkään seisoskellut hyllyssä. Ihana vinkkaus. Voisipa olla syksyn kirjoja...

    VastaaPoista
  4. Luin viime vuonna ensimmäisen aikuisten Janssonini, Seuraleikin, ja ihastuin. Ja vähän aikaa sitten lähdin lähes hypähdellen Suomalaisesta kirjakaupasta tehtyäni löydön: Kesäkirja alehyllyssä! Se ei IKINÄ ole kirjastossa paikalla eikä se ole aiemmin tullut missään kaupassakaan vastaan, siksipä luulin painoksenkin olevan loppu. Nyt vain pitäisi päättää että lukisinko sen jo vai säästäisinkö ensi kesälle.

    VastaaPoista
  5. Kannattaa kyllä kokeilla Janssonin novelleja ja romaanejakin. Itse tykkään etenkin novelleista, vaikka en yleisesti ottaen ole suuri novellien ystävä... Novellikokoelmissa on sekin hyvä, että jos vaikka kaikki tekstit eivät viehätäkään, voi siirtyä seuraavaan. (Joskus nuorempana muuten aloitin jotain Janssonin kokoelmaa enkä päässyt alkua pidemmälle, nyt ihmettelen, miksi.)

    Keräkirja alessa on kyllä hieno löytö! Itsekin mietin, pitäisikö se kuitenkin lukea vielä ennen syksyä. Tokihan sen VOI lukea muulloinkin kuin kesällä, mutta silti, kesä tuntuu ainolta oikealta ajankohdalta. :)

    VastaaPoista
  6. Tätä ei varmaankaan saisi sanoa, mutta minä en pitänyt Kesäkirjasta. Jotain siinä tunnelmassa oli, että ei kolahtanut. Vika on varmasti minussa, koska tuntuu että Kesäkirja on juuri se, josta kuuluu pitää. Niin paljon sitä hehkutetaan. Ehkä se pitäisi lukea uudestaan... Kunniallisesta petkuttajasta pidin.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, kyllä sen saa sanoa. :) Jos esim. kaipaa vauhdikkaampaa tai modernimpaa lukemista tai ei ole kiinnostunut saaristoelämästä, voin kuvitella, ettei Kesäkirja iske ollenkaan. Olen tainnut itsekin aloittaa sitäkin joskus ajat sitten ja kesken jäi, kunnes pari vuotta sitten sain suuren Jansson-herätyksen ja se alkoi juuri Kesäkirjasta. Muistan itse tarinoiden lisäksi sen tunnelman, jonka lukeminen aiheutti, yhtäkkiä se kirja olikin suuri elämys.

    VastaaPoista