maanantai 15. maaliskuuta 2010

Maaliskuun kirjalista: tietokirjoja

Helmikuun lista kotimaisesta nykykirjallisuudesta oli niin haastava, että päätin siirtää ulkomaisen nykykirjallisuuslistan hamaan tulevaisuuteen. Tällä kertaa siis tietokirjoja.

Valitsin kirjat sisällön ohella myös muodon perusteella: nämä kirjat ovat kiinnostaneet minua aiheen lisäksi myös kirjallisina elämyksinä, olen lukenut niitä kuin romaaneja. Myönnän, että kun minun ei tarvitse lukea tietokirjoja työn tai opiskelun vuoksi, en saa luettua kokonaan läpi kuin muutamia harvoja faktateoksia. Ja koska voin em. syistä valita ne vapaasti, aiheissa korostuvat usein kieli ja kirjallisuus, joskin pyrin valitsemaan tälle listalle muutakin.

1. Anna Kortelaisen kirjat, erityisesti Virginie
Pidän Anna Kortelaisen subjektiivisesta tavasta kirjoittaa. Kortelainen kertoo tutkimuskohteensa lisäksi myös tutkimuksenteosta, ja usein ihanan innostuneesti. Into tarttuu lukijaankin ja kirjoja lukee lähes jännittyneinä: mitä arkistot kulttuurihistorioitsijalle paljastavatkaan? Virginien lisäksi olen pitänyt Naisen hysteriasta ja L. Onerva -elämäkerrasta, mutta Päivä naisten paratiisissa -tavaratalokirja jäi kesken, osin koska se ei ollut niin eloisasti kirjoitettu. Ihan uusimpia Kortelaisen kirjoja en ole lukenut.

2. Sisko Ylimartimo: Anna ja muut ystävämme
Tämä kirja sen sijaan ei saanut jännittämään lainkaan kirjoittajan puolesta, mutta kylläkin ihastelemaan hänen työtään: miten nostalginen ja hauska tutkimusaihe! Ylimartimo vie lukijan paitsi Anna-kirjojen maailmaan, myös L. M. Montgomeryn elämään ja Prinssi Edwardin saarelle. Kaikkea vaatekaappien aarteista lemmikkieläimiin ja sodan vaikutuksiin käsitellään. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon muistan Annoista jo ihan lapsuuden lukukokemuksien perusteella (vaikka olen lukenut ne aikuisenakin) - enkä ollut ymmärtänyt, että ihmiset tekevät vieläkin "Anna-matkoja" Kanadaan. Viehättävää!

3. Alan Weisman: Maailma ilman meitä
En ole todellakaan luonnontieteen asiantuntija, joten en osaa arvioida, paljonko tästä kirjasta on tieteen popularisointia kenties liioitellen tai liikaa oikoen, vai onko ollenkaan. Joka tapauksessa kirja oli jopa yllättävän kiinnostava. Se alkoi mielestäni hyvin mikrotasoisesti ajatuksella, miten tavallinen talo rapistuisi ilman ihmisiä (ei omakotiasujan lempilukemista). Välillä liikuttiin hyvinkin laajoissa, globaaleissa teemoissa ja sitten taas aivan jokapäiväisissä. Mieleeni on jäänyt erityisesti pelottava luku siitä, ettei muovi koskaan häviä. En halua enää käyttää esim. ihonkuorinta-aineita, joissa on mitään poly-alkuista: pienenpienet muovihiukkaset kulkeutuvat pesuveden mukana luontoon ja häiritsevät sitä ikuisesti.

4. Ulla Ahvenniemi ja Laura Lähteenmäki: Mistä on omat talot tehty
Tämä kirja taas kertoo, miten tavallinen talo tehdään. Tai oikeastaan kaksi taloa, espoolainen kivitalo ja jyväskyläläinen puutalo. Luin tästä ensin Teresitan arvion ja kiinnostuin. Elämänmakuinen ja sujuva kirja, jota en saattanut laskea käsistäni, kun kerran aloitin. Pienet arkiset anekdootit rakentajaperheiden elämästä ja kirjoittajien ajatuksista ja tunteista tekivät kirjasta kiinnostavan ja toivat tekstin lukijan lähelle. Tätä kirjaa on tarkoitus esitellä blogissa joskus tarkemminkin. Suosittelen joka tapauksessa talojen ja niiden tarinoiden ystäville.

5. Lari Kotilainen: Suomensuojelija
Tätä kirjaa taas olenkin jo esitellyt ja kehunut blogissa. Kehun taas! Suomen kieli on tärkeä asia ja tällaiset kaikille kielestä kiinnostuneille lukijoille sopivat kirjat ovat tärkeitä sanansaattajia (vaikka saisivat näitä muutkin kuin kielestä kiinnostuneet lukea, havahtuisivat ehkä hieman!). Muista samantyyppisistä kirjoista mainittakoon Mummonsuomi laajakaistalla sekä Kielipoliisin käsikirja.

Lisäksi mainitsen vielä kirjafanien toivesarjan, Avain-kustantamon Café Voltairen. Olen esitellyt itse sarjan ensimmäisen osan; toisenkin osan omistan ja muut aion hankkia. Claude Lévi-Straussin Tropiikin kasvotkin olen hankkinut, mutta en ole vielä lukenut. Nostan senkin vielä kuitenkin tälle listalle, koska olen kuullut, että tämäkin kirja on varsin luettava - ja lisäksi aiheeltaan hyvin mielenkiintoinen.

Veikkaan, että lukisin tietokirjoja nykyistä useammin, jos minulla olisi enemmän lukuaikaa. Voin elää tässä luulossa ainakin niin kauan kuin minulla ei ole nykyistä enemmän vapaa-aikaa.

2 kommenttia:

  1. Luin Kortelaisen Virginien tehdessäni gradua, ja silloin se todella imaisi otteeseensa ja tunsin todella sielujen sympatiaa Kortelaisen kanssa. Vaikkakin historioitsijana kaipasin hänen päätelmiinsä vähän vähemmän arvailua ja enemmän lähteitä ;) Päivä naisten paratiisissa on hyllyssä, mutta sitä en kyllä ole jaksanut kannesta kanteen lukea.

    VastaaPoista
  2. Olen kuullut samaa Kortelaisesta. Kun itselläni ei ole taustatiedon tuomaa tuskaa, niin olen voinut vain nauttia Kortelaisen kirjoista enkä ole niin piitannut, miten tutkimusselostus "teknisesti ottaen" etenee.

    VastaaPoista