tiistai 27. lokakuuta 2009

Niels Fredrik Dahl: Viime kesänä


Reeta Karoliina sai minut kiinnostumaan jokin aika sitten Linn Ullmannin teoksesta Armo. Lisäsin kirjan lukutoivelistalleni (jota pidän työpöydälläni post it -lapulla, vaikka blogi ja sen lukutoivelistakin ovat olemassa).


Ullmannin miehen Niels Fredrik Dahlin teoksia taas en aio enää lukea. Sain pari päivää sitten valmiiksi romaanin Viime kesänä, enkä tiedä, mitä ajatella. Kirja kertoi - taas vaihteeksi, kuinka ollakaan - keski-ikäisen miehen mietteitä mieheydestä ja parisuhteesta, arvatenkin parisuhteen kriiseistä ja vaikeuksista. Miehen mökki on menossa myyntiin ja mies kertaa ja pohtii, mitä mökillä tapahtui vuotta aiemmin. Mikä meni pieleen vaimon raskaudessa ja keskenmenossa, entä oliko vaimo ollut uskoton?


Kirjan takakannessa luvattiin "rakkautta ja mustasukkaisuutta Ingmar Bergmanin henkeen". Se oli liikaa luvattu. Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta vei minut heti mukanaan ja oli hieno lukukokemus, mutta Dahlin teosta sain lukea aika pitkälle, ennen kuin tuntui, että tapahtuu tässä sittenkin jotain. Sitten alkoikin tapahtua kaikkea ällöttävää, kuten hukkuneen naaraamista ja ruumiin kanssa samassa sängyssä nukkumista. Ja miehen vaimon tytär piipahti mökillä vain ilmoittaakseen, että hänestä äidin ja isäpuolen pitäisi erota. Sinänsä kiinnostavia teemoja ja tapahtumia, mutta jotenkin ei vain koskettanut. Plussaa kuitenkin tietyistä hienoista kohtauksista sekä elävästi kuvatusta koirahahmosta.


Ehkä pitäisi lukea jotain ihan erilaista välillä, kun tuntuu, että koko syksy on mennyt "ihan kiva muttei kosketa" -kirjallisuuden parissa. Mutta ei se ole minun vikani! Aikaisemmin olen pitänyt mm. Hämeen-Anttilasta, Westöstä ja Hustvedtista, tänä syksynä en. Ja olen minä jotain kivaakin, aivan uutta, lukenut, nimittäin Leena Laulajaisen satuja. Ennakkomainos: niistä ja epäonnisesta Hustvedt-kokemuksesta on tulossa juttua seuraavissa postauksissa.


Tekstinäyte:

Toivoin ettemme uisi kovin kauas. Joskus Siri unohti, että kaikki eivät olleet yhtä kotonaan vedessä kuin hän, mutta sitten hän pysähtyi. Olimme suunnilleen vuoren ja rannan puolivälissä ja poljimme vettä. Siri katseli ympärilleen ja nyökkäsi.

-Saat minulta lahjan, hän sanoi.

Hän tarttui käteeni. Minun oli pakko keskittyä hengittämään rauhallisesti, jotta en nielisi liikaa vettä. Siri käänsi meidät kohti vuorta.

- Nyt, hän sanoi.

Yhtäkkiä ensimmäiset auringonsäteet osuivat vuoreen, ja aurinko valui rinnettä pitkin alas, heijastui veteen ja ampaisi meitä kohti, ja Siri käänsi meidät ympäri ja sitten hän nosti käteni ilmaan, ja ympärillämme välähteli hurjasti ja aurinko paistoi meihin ja minun oli pakko sulkea silmäni.

- Haluatko sen? Siri huusi.

Avasin taas silmäni ja otin sen vastaan. Otin vastaan auringon ja uuden aamun.


Niels Fredrik Dahl: Viime kesänä. Otava, 2008.

4 kommenttia:

  1. Hei! Olen stalkannut blogiasi kaikessa hiljaisuudessa jo vähän aikaa, hei vaan. :) Tulipas vihdoin kirja jonka minäkin olen lukenut. Viime kesänä oli minullekin suuri pettymys, koska odotin jotakin samantapaista kuin aikaisemmin lukemani Matkalla ystävän luo, joka oli valtavan hyvä. Viime kesänä meni yli hilseen monellakin eri tasolla. Haahuileva ja synkkä tarina ei löytänyt oikein mitään yhtymäkohtaa minuun tai elämääni. Haluaisin kuitenkin yrittää taivutella sinua kokeilemaan Dahlia vielä. Matkalla ystävän luo on niin erityyppinen ja -tunnelmainen teos, etten uskoisi sitä saman kirjoittajan kynästä lähteneeksi, ellen tietäisi. Romaani on kauniisti rakennettu, koskettava ja toivoa herättävä. Todella ihana kirja! :) Hesarin arvio kertoo lisää.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa stalkkarista kommentoijaksi! :) Ja kiitos vinkistä. Tuo Matkalla ystävän luo kuulostaa tosiaan aivan erilaiselta jo Hesarin esittelyn/arvostelun perusteella. Perun puheeni ja lupaan tutustua siihen, jos tulee sopivasti vastaan.

    Sinullakin on, Tulimeeria, muuten näemmä LibraryThing-kirjasto. Hauskaa! Oma LT-kirjastoni on tällä hetkellä vähän huonossa hoidossa, mutta yritän saada sen kuntoon lähiaikoina, LT on joka tapauksessa todella kiva sivusto. :)

    VastaaPoista
  3. Joo, LibraryThingistä tämä stalkkaus taisi lähteäkin liikkeelle, kun olet siellä mun "people with your books" -listalla, top 10:ssä vaihtelevilla sijoilla. :) LT on netin aikasyöpöistä kyllä ilahduttavin ja on käynnistänyt vähän nuupahtaneen lukuharrastukseni uudestaan.

    Kiva, että harkitsit uudestaan. :D Avoin mieli on kuin... avoin kirja. Tai silleen.

    VastaaPoista
  4. LT on kyllä loistava! Nörtti minussa ilahtui siitä kovasti, kun sen n. 1,5 vuotta sitten löysin. Olin sitä ennen jutellut joillekin, että haluaisin löytää jonkun nettisovelluksen Excel-listojen tilalle. Ja kas, sellainen oli olemassa. :)

    LT-parka on kyllä nyt jäänyt vähän blogin jalkoihin, mutta päivitän LT-listoja silti säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja aina kun siellä käy, niin tulee kyllä katsottua, kenellä on samoja kirjoja ja löytyykö itse suurimmat kirjastot -listalta. Mulla oli hyvä sijoitus Suomen suurimpien kirjastojen listan häntäpäässä, mutta viimeksi kun kurkkasin, olin pudonnut listalta. Siinäpä syy päivittää äkkiä LT, jos vaikka pääsisi taas "julkisuuteen" ;)

    VastaaPoista