keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Siri Hustvedt: Lumous

Siri Hustvedtin Lumous ei ollut minusta aivan lumoava, kuten olen jo aiemmissa blogijutuissa vihjannut. Sujuva, taitava, kiinnostava, hyvä, mutta ei siltikään läheskään sellainen elämys kuin Amerikkalainen elegia tai etenkään Kaikki mitä rakastin, josta pidin suuresti.


Lumous kertoo 19-vuotiaasta Lilystä ja hänen kiinnostuksestaan ja lopulta suhteestaan vanhempaan, pienellä paikkakunnalla ulkopuoliseen taidemaalariin. Lily on tyypillinen tarina- tai elokuvahahmo: nuori tyttö, joka elättää itsensä kahvilatyöllä ja haaveilee näyttelijän urasta. Marilyn Monroe on Lilyn suuri idoli.


Aluksi kirja kuvaa lähinnä vain Lilyä, mutta loppua kohden tapahtumien vauhti kiihtyy ja saa jopa trillerimäisiä piirteitä. Paikkakunnalla liikkuu ikäviä huhuja mm. Lilystä itsestään ja eräs nuori mies tekee makaaberin itsemurhan.


Tarina ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen jännittävä tai mukaansa tempaava. Lopulta minua kiinnostikin Lilyn ja hänen kertomuksensa sijasta enemmän Mabelin, Lilyn naapurin ja ystävän, vanhan naisen tarina. Naisen persoonasta ja menneisyydestä paljastuu kirjan myötä uusia asioita; lopulta Lilyn tarina alkaa muistuttaa kiehtovasti Mabelin tarinaa.


Muuta kiehtovaa en kirjasta nyt muista, kun lukemisesta on parisen viikkoa aikaa. Aiemmin lukemissani Hustvedtin kirjoissa minua on viehättänyt niiden huolellinen ja monikerroksinen kertomistapa sekä kirjojen "perusainekset": New York, yliopisto- ja akateemisen elämän kuvaus, taiteen tuntemus. Kirjat ovat rankoista teemoista huolimatta vieneet minut houkuttelevaan maailmaan. Vaikka joidenkin mielestä Hustvedt ainakin Kaikki mitä rakastin -teoksessa kirjoittaa tylsästi, pikkutarkasti ja ahdistavasti, minusta taas eritoten juuri ko. teos oli elävä ja niin kiinnostava, että luen sen todennäköisesti joskus uudelleen.


Lopuksi hieman hyvitystä kirjailijalle: Lumouksen erilaisuutta muihin suomennettuihin Hustvedtin kirjoihin selittää se, että kirja ei ole uusi romaani, kuten luulin, vaan uusi suomennos. Sitä ei ole siis suomennettu aiemmin, vaikka kirja onkin jo vuodelta 1996. En huomannut tätä kirjasyksyn tarjontaa katsellessani, ihastelin vain, että Hustvedtilta tulee taas uusi kirja. Hustvedt saa minulta armoa myös siksi, että muutaman lukemani haastattelun perusteella hän vaikuttaa kiinnostavalta henkilöltä. Hieman raivostuttavan täydelliseltä kyllä: kaunis, hoikka, naimisissa Paul Austerin kanssa ja lukee 2-3 kirjaa päivässä oman kirjailijantyönsä ohella. Etenkin tuo kirja-asia on jäänyt ällistyttämään minua: miten se ehtii? Olen kade!


Tekstinäyte, s. 39:

"Minä annan sinulle iskurepliikin", Mabel sanoi.

Lily nosti katseensa. "Selvä", hän sanoi. Ikkuna valaisi Mabelin takaa päin ja sai hänen päälaellaan olevat harmaat hapset hohtamaan. Hän liikahti ja sädekehä katosi.

"Kuinka vanha sinä olet, Mabel?" Lily yritti kuulostaa kiltiltä ja kohteliaalta.

Mabel nauroi. "Liian vanha kursaillakseni. Seitsemänkymmentäkahdeksan. Helmikuussa seitsemänkymmentäyhdeksän." Hän sipaisi hiuksiaan. "Meillä on ikäeroa viisikymmentäyhdeksän vuotta." Hän ei laskenut. Hän tiesi.

Lily vilkaisi varkain piirustusta. "Et sinä vaikuta ollenkaan niin vanhalta."

Mabel nousi. "Sisäpuoli minusta ei ole koskaan kirinyt ulkopuolta kiinni." Hän henkäisi syvään. "No niin, nousehan. Äänenkäyttö on tärkeä, mutta niin on myös keho. - -"

Siri Hustvedt: Lumous. Otava, 2009.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti