torstai 8. lokakuuta 2009

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija - Kylän koirat

Tämä on kirjoitus Veikko Huovisen muistoksi ja isäni sinnikkyyden kunniaksi.


Suru-uutinen Veikko Huovisen kuolemasta sai ajattelemaan Havukka-ahon ajattelijaa ja myös isääni. Huovisesta tulee minulle aina mieleen Havukka-aho ja siitä taas isäni. Aina kun lapsena ja nuorena kyselin, mitä voisin lukea, isäni suositteli Havukka-ahoa. Jotain vanhasta ukosta kertovaa vanhaa kirjaa, ja aina vain tuota kirjaa! Olin varmasti jo yli 20-vuotias, kun vihdoin luin kirjan. Ihastuin.


Nyt kävin lainaamassa kirjan uudelleen isältäni ja ihastuin taas. Ihana pieni suuri viisas kirja. Kutkuttavaa huumoria ja hienoja ajatuksia. Sinisiä ja punaisia ajatuksia. Ajattelevainen ja alati aktiivinen, kaikesta kiinnostunut Konsta Pylkkänen voisi olla oikeassa elämässä aika rasittava, mutta kirjallisena hahmona hän on kiehtova ja mainio. Myös kirjan juonenkäänteet naurattivat lisenssien (lisensiaatin) tenttaamisineen ja pyymetson ampumisineen.


Kirjasta löytyi tällä lukukerralla myös tärkeitä sanomia ja kannanottoja. Esimerkiksi aivan alussa ollut kertomus ydinpommin uhkasta ja Konstan Pylkkerön varautumisesta siihen luola-asumusta suunnittelemalla, teki minuun vaikutuksen. Olin juuri lueskellut kiinnostavaa teosta ekokriittisestä kirjallisuudentutkimuksesta (ks. linkki jutun lopussa) ja siinä oli tutkittu Huovisen tuotantoa ympäristönäkökulmasta; tuota ekologista näkökulmaa löysin myös Havukka-ahosta.


Aivan mainio ja valloittava on myös Veikko Huovisen teos Kylän koirat! Lainasin sen samalla Havukan-hakureissulla, ja vaikka kirja on vielä kesken, voin jo vilpittömästi suositella sitä kaikille sujuvan kielenkäytön sekä erityisesti koirien ja muiden eläinten ystäville. Miten aitoja ja hauskoja tarinoita! Kylän koirat käy myös oivallisesta nostalgiamatkasta 1960-luvun suomalaisella maaseudulle - ja vähän uudemmallekin maaseudulle, sillä itse en ollut edes syntynyt 60-luvulla, mutta tunnistan kirjasta kuitenkin mummolamuistot, etenkin muistot aidoista vanhanajan maalaiskoirista.


Kivaa! Kesällä jäi hieman harmittamaan, etten lukenut mitään vanhaa suomalaista. Nämä paikkaavat hyvin tuota puutetta. Ja saattaa olla, että ainakin Havukka-aho pääsee tästä lähtien jopa vakiokirjaksi kesäkirjalistalle.


Tekstinäyte, Havukka-ahon ajattelija:

Havukka-ahon ajattelija makasi liikkumatta ja katseli taivasta läpitunkevasti.

-Jos maailmankaikkeus, hän ajatteli, jos avaruus olisi vähänkään suurempi kuin se nykyään on, niin se olisi turhan iso... Mutta luonto on tarkotuksenmukainen, ei se käytä tiiliskiviään tuhlaten, paitsi joskus. Minä luulen, että avaruus on tehty justiinsa siten, että siihen mahtuu kaikki mitä täällä on...


Tekstinäyte, Kylän koirat:

Niin, kaikki kävisi laatuun, ellei naiskoirilla olisi poikaystäviä tiettyinä aikoina. Ja mitäs siitä, jos niitä yksi tai kaksi. Asia saa kuitenkin toisenlaiset mittasuhteet, kun poikaystäviä on kaksikymmentäkuusi.

Parikymmentä koiraa vakituisina vieraina parin viikon ajan omassa pihassa on kuulkaa asia, jota ei heti käsitä ellei mieti sitä tarkemmin. Joka tällaisen piirityksen jälkeen vielä tykkää koirista, hän lienee aikamoinen koirien ystävä.


Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. WSOY, 1959.

Veikko Huovinen: Kylän koirat. WSOY, 1962.


Ekokriittisestä kirjallisuudentutkimuksesta:

Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki (toim.): Äänekäs kevät: ekokriittinen kirjallisuudentutkimus. SKS, 2008. (Kiiltomadon teosesittely)

2 kommenttia:

  1. Ihana, että isäsi oli niin pitkäjännitteinen tuon ehdotuksen kanssa. Sinusta tuli sitten Huovis-ajattelija. :)

    VastaaPoista
  2. Ja ihana, että sinä kommentoit tätä kirjoitusta, niin muistin linkittää tämän uusimpaan Huovis-kirjoitukseen. :)

    Isä oli todellakin määrätietoinen ja se kannatti. Havukka-leffatreffejä meillä ei kyllä ollutkaan, mutta annoin elokuvan dvd:nä isälle viime jouluna ja aion joskus katsoa sen hänen kanssaan mökillä (isä on jo katsonut, ja piti, mutta ei leffa tietenkään kirjaa voittanut tässäkään tapauksessa.)

    VastaaPoista