maanantai 12. lokakuuta 2009

Hanif Kureishi: Lähtö ja neljä muuta tarinaa


Hanif Kureishin uusin teos, Avain-kustantamon kokoama novellikokoelma, on houkuttelevan näköinen. Pieni pokkari on muutenkin helposti lähestyttävä: jo nopealla selailulla selviää, että Kureishi osaa kirjoittaa sujuvasti ja osuvasti, siis hyvin.


Ilahduin havaitessani tämän kirjan näin helpoksi. Minua on nimittäin jo kauan vaivannut, että aina aika ajoin joku kehuu Kureishia, mutta minä en saa luettua Mustaa albumia, joka on ollut hyllyssäni vuosia ja jonka olen aloittanut ainakin puolen tusinaa kertaa. Mitään muuta en ole edes yrittänyt.


Novellikokoelman Lähtö pystyin sentään lukemaan, mutta valitettavasti en vieläkään liity Kureishin ylimpiin ihailijoihin. Kokoelma oli mukava ja hyvin luettava, muttei kovin erikoinen tai mieleen jäävä. Lähinnä siinä käytiin läpi aikuiselämän monimutkaisuutta eli pari- ja perhesuhteiden kiemuroita - ihan kuin Ollako vai eikö olla -kirjallisuutta ei jo olisi maailma pullollaan.


Ei siis mitään poikkeuksellista, mutta tietynlaiseen lukufiilikseen laadukas ihmissuhdeanalyysi kyllä sopii; jatkuvasti en kuitenkaan jatkaisi lukea tällaista. Onneksemme Kureishi ei kuitenkaan sorru suhdesotkuissaan viihdekirjojen tasolle, vaikka hän esim. laittaakin päähenkilömiehensä pohtimaan ikuisuuden ajan vaimonsa jättämistä ja kuvaa miehen uuden tyttöystävän osin ärsyttävän tossukkamaisena. Plussaa myös siitä, että hän - ehkä sukupuolensa takia? - kuvaa ihmisiä ja heidän omituisuuksiaan astetta keskimääräistä ronskimmin ja absurdimmin. Ja Kureishin dialogi toimii!


Sanoisin siis, että kelpo kirja, kuitenkin. Vielä kelvollisempi se olisi ollut, ellen olisi odottanut jotain suurta: nyt minäkin saan ymmärtää, miksi Kureishista puhutaan. Lopuksi voin taas linkata mitä ilmeisemmin samoja kirjoja samaan tahtiin lukevan Inan blogiin ja Inan arvioon siitä, että Kureishia taitaa nyt vain vähän väsyttää.


Tekstinäyte, s. 196-197:

Harry auttoi äidin autoon ja käynnisti sen.

Äiti sanoi: "Tähän aikaan minä yleensä menen pitkäkseni ja otan nokoset. Ethän sinä aio pitää minua valveilla?"

"Vain jos haluat syödä jotain. Tahtoisitko?"
"Ei hullumpi ajatus. Kuolen nälkään. Maha kurisee. Kurisee!"

"Mennään sitten."

Autossa Harry mumisi: "Sinä olit inhottava minua kohtaan."

"Vai minä olin niin kamala?" äiti huudahti. "Minähän se synnytin ja ruokin ja vaatetin sinut ja kasvatin sinusta ihan kunnollisen. Sinä et kertaakaan myöhästynyt koulusta!"

"Anteeksi kuinka? Sinä maltoit tuskin odottaa, että sait meidät ulos talosta!"
"Etkö sinä muka pärjännyt paremmin kuin muut pojat? He ovat putkimiehiä. Ihmiset antaisivat vaikka jalkansa saadakseen sinun elämäsi!"
"Se ei riittänyt."

"Mutta eihän mikään koskaan riitä! Ei riittänyt silloin eikä riitä nytkään!"

Harry jatkoi: "Jos olisin sinä ja miettisin omaa elettyä elämääni, minua hävettäisi."
"Vai niin!" äiti sanoi. "Ja sinä kun olet itse niin kertakaikkisen ihana, senkin surkea pikku paskiainen!"


Hanif Kureishi: Lähtö ja neljä muuta tarinaa. Avain, 2009.

4 kommenttia:

  1. Minua Kureishi havahdutti ja kosketti. En muista koska kirja olisi saanut minua itkemään viimeksi. Tarkoitan nyt Hämärässä-novellia. Vaan minähän askartelen näiden samojen teemojen kanssa kokolailla kokopäiväisesti, että aiheet ovat iholla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Minua jostain syystä ei havahduttanut eikä koskettanut, vaikka olin kuullut etukäteen juuri sellaisista reaktiosta. Ehkä "vika" oli kirjassa, ehkä lukuhetkessä, sehän vaikuttaa paljon, miten lähelle teksti pääsee tai ei pääse.

    VastaaPoista
  3. Minulla on tämä kirja lainassa, mutta en ole sitten kuitenkaan innostunut sitä lukemaan. Ei vain vetänyt puoleensa ja ehdin jo sitten unohtaakin, että mitä olin lukenut. Luin myös vanhasta Parnassosta tästä vähemmän kiittävän arvion ja nyt tämän. Pitääpitääpitää silti vielä yrittää, koska en ole kirjailijalta lukenut mitään.

    VastaaPoista
  4. Minullakin on ollut Kureishin suhteen sellainen olo, että häntä "pitää" lukea ja hänestä pitää, mutta en tiedä, miksei minuun iske tämän enempää. Ehkä kokeilen joskus jollain toisella teoksella, saa nähdä.

    Hanna, olisi kyllä kiva tietää, mitä sinä sanot Kureishista1

    VastaaPoista