perjantai 12. maaliskuuta 2010

Kolmen päivän kirjalama

Mihin aika karkaa ja energia valuu? Minusta tuntuu, että kaikki kirjalliset asiani ovat olleet viime aikoina aivan retuperällä. En ole lukenut mitään pitkään aikaan, eivätkä blogikirjoituksenikaan ole siirtyneet aivoista blogiin asti.


Aamulla olin jo ihan kärttyinen asian takia. Kun nyt katson, olen kuitenkin kirjablogannut viimeksi kolme päivää sitten. Tällä viikolla minulla oli myös kolmen päivän tauko, jonka aikana en lukenut mitään kirjaa. Se loppui viime yönä, kun en saanut unta ja aloitin Aino Kallas -elämäkerran (kieli ei ole maailman eloisinta, mutta vaikuttaa muuten kovin kiinnostavalta!). Eli ehkä asiat eivät ole oikeasti niin huonosti, olen vain tullut kirjojen lisäksi riippuvaiseksi myös kirjablogista.


Aika monelle muulle kolmen päivän kirjatauko ei nimittäin tuntuisi missään, veikkaan, ei nyt ainakaan ilmenisi ahdistuksena ja kärttyisyytenä. Vai miten on muilla lukutoukilla, tuleeko koskaan edes päivien lukutaukoa? Vaikka viikonloppukin on täynnä ohjelmaa, toivon, että saan silloin luettua ja lojuttua edes pari tuntia putkeen - psyykeni vaatii kirjaan uppoutumista ja kirjasta innostumista. Toivon myös, että saan purettua blogi-ideoita joskus tänne blogiin asti, niin siitäkin huolesta päästään.


Hullua, että maailman rentouttavin harrastus aiheuttaa tällaista.


Olen sentään järjestellyt kirjahyllyn. Järjestelen aina tätä uutta, siistiä hyllyä, koska kahden vanhan kaaoshyllyn siivoaminen onkin sitten ihan oma juttunsa.


Yksi asia, jota EN ole saanut aikaiseksi, on Odysseuksen lukeminen. Olen melkein unohtanut koko haasteen! Kertokaa siis kaikki muut O:n lukijat, että olette jo pitkällä, niin minullekin tulee kiire ja saan lukuputken taas päälle.


Toivotan hyväntuulista ja lukevaista viikonloppua, älkää ainakaan kärttyilkö kirjojen takia!

7 kommenttia:

  1. Heh heh, tiedän tunteen... ;-) Voi kun joskus voisikin vaan kirjoittaa kirjablogia työkseen, lukea ja kommentoida ja kirjoittaa 8h päivässä.

    Itseäni välillä naurattaa se, kuinka innoissaan ja tosissaan sitä on bloginsa kanssa, kun lukijoita ei kuitenkaan ole ihan hirveästi. Just joku jossain muotiblogissa kertoi kuinka sivulla käy 8000 lukijaa päivässä (ja joissain toisissa käy kai monia kymmeniätuhansia päivässä). Heh, mulla enkat taitaa olla 200 päivässä, toisinaan alle parikymmentä. Määrä ei tietenkään korvaa laatua, itselläni ainakin on erittäin mukavia ja laadukkaita lukijoita. Mutta ehkä niiden kahdenkymmenen maailma ei kuitenkaan siihen kaadu, jos jollain viikolla en bloggaisi ollenkaan ;-)

    Joten, älä sinäkään ota paineita. Minä ainakin lupaan, että en katoa lukijakunnastasi, vaikka bloggaisit harvemmin.

    Rentouttavaa viikonloppua! :-)

    Ps. ja ihana kirjahylly sulla tuolla linkin takana!

    VastaaPoista
  2. en ole ehkä vieläkään toipunut kirjallisuuden opinnoista niin että tekisi mieli lukea paljon :)

    VastaaPoista
  3. Juu, itse en ole aloittanut Odysseusta vielä(kään), joten on lohdullista, etteivät kaikki muutkaan ole juosseet kovaa vauhtia karkuun.

    Repii tuo lukemattomuus hieman täälläkin. Nyt viikonloppuna olisi tarkoitus lukea eteenpäin Viides maailmanvalta -vampyyritarinaa.

    VastaaPoista
  4. Hauska postaus!
    tunnistan tuon olon pahimmaksi silloin kun on syystä tai toisesta tullut luettua erityisen paljon ja sitten taas onkin paljon vähemmän aikaa kirjojen kanssa - hirveät vierotusoireet iskee! välillä huvitan itseäni sängyssä kirjan kanssa nuokkuen, ihan kun ois jotenkin "pakko" lukea, vaikka silmät painuu väkisin kiinni. Tosi fiksua =D

    VastaaPoista
  5. Reeta Karoliina, kiitos mukavista sanoista! :) Hyvä, että muillakin on samoja "ongelmia". Mutta niin se vain on, että kun ei haluaisi kuin lukea + kertoa ihanista kirjalöydöistä, niin harmittaa, kun ei voi paneutua siihen. Ja sitten jos ei heti kerro kivasta kirjasta, siitä on hankalampi (ainakin minun muistillani) kertoa jälkikäteen. Ja se, että lukuinto katoaa muutamaksi päiväksi, se vasta kauheaa onkin!

    S, sulle on siis käynyt niin kuin itse pelkäsin käyvän! Aloitin kirjallisuuden opinnot köh... kolme kertaa yliopisto-opintojen aikana, mutta hylkäsin ne aina, kun tuntui, että ne vievät ilon kirjoista. Piti vissiin kasvaa aikuiseksi, että ymmärsin mennä avoimeen yliopistoon ja ihastua, kuinka paljon kirjallisuuden opinnot ovat tuonneet lisää iloa lukemiseen! Monet kerrat on harmittanut, etten lukenut kirjallisuutta yo:ssa, koska avoimen tarjonta on rajallista enkä enää voi opiskella lisää. Mutta ehkä sen piti mennä näin?

    Ja Ofelia, ehkä yliopistokirjallisuus ei olisi sopinutkaan minulle, siellähän olisi ollut pakko lukea Odysseus! Muutkin ovat siis yhtä innostuneita tästä haasteesta... No, toivotaan parasta, että kevätaurinko toisi O-voimia (ja -aikaa).

    Anni M, niin tuttua! Iltaisinhan on PAKKO lukea jotain, vaikkei yhtään jaksaisi. Olen minäkin lukulaman aikana lukenut lehtiä, sentään... Ja joskus jonkun oikein lukuputken jälkeen on tosiaan ihan tyhjä ja hämmentynyt olo, kun ei yhtäkkiä tiedäkään, mitä lukisi tai muuten vaan lue hetkeen mitään.

    Jos joku ei-lukutoukka lukee näitä juttuja, hän saattaa kyllä ajatella, että aika kummaa porukkaa noi himolukijat. Ainakin aika pakkomielteistä. :D

    VastaaPoista
  6. Minulla on ollut tämä sama "3päivän"-ongelma joskin vain kolmen viikon muodossa. Kirjoja, joita haluaisin lukea Juuri NYT Heti, on aivan käsittämätön pino. Ja kävin tänään taas kirjastossa, vaikka lupasin, että luen entisen pinon ensin. En taida jaksaa lupailla enää mitään ;)En ole saanut luettua viimeisen kuukauden aikana kui kolme kirjaa. Käsittämätöntä saamattomuutta.

    Joskin töissä on ollut kylmää kyytiä, saneerausta tehdään kohtuullisen rankalla kädellä. Ei pitäne valittaa, että työ vie lukuaikaa, koska minulla kuitenkin vielä on työ. Prosessi tosin syö niitäkin, jotka saavat paikkansa pitää.

    Lukuputkea odotellessa!

    VastaaPoista
  7. Teresita, toivottavasti lukuputki tulee pian ja työputki jatkuu! Kuulostaa stressaavalta. Joskus kun on stressiä, ei saa luettua, vaikka kuinka olisi haalinut vinot pinot luettavaa.
    Saneeraukset ovat tosiaan aina rankkoja, vaikkeivät ne juuri omaa työtehtävää koskisikaan. Kokemusta on...

    VastaaPoista