lauantai 18. huhtikuuta 2009

Lehdistökatsaus

Eilisessä Hesarissa (HS 17.4.2009) oli monta pientä mielenkiintoista kirjoihin ja kirjoittamiseen liittyvää uutista. Valitettavasti en lukenut paperiversiota kotona ja nyt kotona en taas löydä maksuttomasta HS-nettiversiosta kaikkia ko. uutisia. Jotain kuitenkin löytyi...


Mistä ostat kirjasi?


HS kertoi, että Suomalaiset haluavat ostaa kirjat yhä kirjakaupasta. Olen osin samaa mieltä. On periaatteessa kiehtovaa plärätä kirjoja kirjakaupassa, katsella ja silitellä niiden kansia ja toivoa tekevänsä löytöjä, nauttia kirjakaupan tunnelmasta. Käytännössä tämä ei ole monessakaan kirjakaupassa mahdollista, sillä usein kaupoissa on tarjolla enimmäkseen vain kovasti mainostettuja uutuuksia, yllätyslöytöjä on vaikea tehdä. Myöskin tunnelman laita on usein niin ja näin.


En siis allekirjoita artikkelin väitettä, että kirjakaupat olisivat laadukkaimpia ja monipuolisimpia kirjojenostopaikkoja. Tiettyjä kauppoja (mm. Akateeminen, Sammakon ja Rosebudin kirjakauppa) lukuun ottamatta en pidä ainakaan pääkaupunkilaisista kirjakaupoista ollenkaan. Jos vaihtoehtona on etsiä lelujen, penaalien ja kaiken muun tavaran kuin itse kirjojen seasta esim. puoli vuotta sitten ilmestynyttä teosta ja kuulla, että se on joko loppuunmyyty tai maksaa kauheasti, tai ostaa ko. teos usein huomattavasti edullisemmin verkosta ja saada se parin euron toimitusmaksulla suoraan kotiin, valitsen ehdottomasti verkko-oston. Verkosta löytyy usein muka loppuunmyytyjäkin teoksia ja tarjonta on muutenkin - ymmärrettävästi - monipuolisempaa kuin myymälöissä.


Olenkin parin viime vuoden aikana siirtänyt kirjaostokset lähes kokonaan nettiin. Uusia kirjoja ostan useimmiten Adlibriksestä, ja vanhojen aarteiden etsinnässä ehdottomia ovat Antikka ja Antikvaari. Kun netistä löytää niin hyvin tietoakin kirjoista, huomaan, etten käy enää kuin hyvin harvoin kirjakaupoissa edes fiilistelemässä. Olen hieman hämmentynyt tästä, koska haluaisin nauttia "oikeista" kirjakaupoista ja kannattaa niitä, mutta kirjojen tarjonta ja hinnoittelu ovat karkottaneet minut. Toivottavasti kirjakaupat eivät muutu ihan "kirjoja-leluja-karkkia"-kojuiksi, silloin niiden käy huonosti. Sellaiset kaupat ovat ok täsmäostoihin, mutta eivät muuhun.(Kuten varmaan kaikilla lukutoukilla, minulla on tietenkin itselläni selvä käsitys unelmien kirjakaupasta, mutta valitettavasti en ole niin rikas, että voisin sen toteuttaa, eikä kauppojen perusteella ole kukaan muukaan, tai sitten kukaan muu ei halua sellaista kirjakauppaa.)


Ryhtyisinkö kirjailijaksi?


Hesarista jäi mieleen myös, jopa hieman häiritsevästi, tieto, että Avain-kustantamo järjestää syksyllä kirjoituskursseja.Kurssien aiheita ovat mm. novellit, laulunsanat ja käsikirjoittaminen.


Ajattelin ensin, että vai niin, ei ole ainakaan minua varten. Olen toivonut monta vuotta, että "alkaisin kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä", mutta kun en koskaan ole alkanut, olen huomannut, että ei se varmaan olekaan minun juttuni. Jos en saa mitään aikaiseksi, en sitä oikeasti halua - ja syy, miksen halua, on se, että nautin mieluummin jo olemassa olevista teksteistä kuin teen itse keskinkertaisia tekstejä. Ehkä olen tämän asian suhteen liian kunnianhimoinen, mutta mielestäni maailmassa on jo tarpeeksi latteita kirjoja, enempää ei tarvita. Ja toisaalta maailmassa on niin upeita kirjoja, että jos ja kun en osaa sellaista itse kirjoittaa, olen mieluummin vain lukija. Olen ajatellut, että em. syystä en halua edes opiskella kirjoittamista, kun työ- ja blogikirjoittamisen osaan jo muutenkin ja enempää en halua.


En tiedä, miksi kuitenkin kävin Avaimen sivuilla. Huomasin, että kyseessä ei olekaan mikään suuren luokan kirjailijaohjelma, vaan lyhyitä, todella kivan kuuloisia kursseja. Hmmm. Ehkä minun pitää vielä kerran miettiä tätä asiaa. Ehkä olen liian epäluuloinen: eihän luovan kirjoittamisen opiskelu tarkoita, että pidän itseäni potentiaalisena kirjailijana? Aiemmin olin sitä mieltä, että kirjallisuuden opiskelu varmasti vie nautinnon kirjojen lukemisesta, mutta päin vastoin, se avasikin lukemiseen ihan uusia näkökulmia. Vähäiset kirjoittamisenopiskelukokemukseni eivät vain ole olleet kovin hyviä. Joko en ole oppinut mitään tai sitten olen ollut keskellä kriisiryhmää, jossa kirjoittamisen pääasiallinen motiivi on ollut ilmeisesti kirjoittamisen terapeuttinen puoli, ei luova.


Jotta tämä teksti ei menisi terapeuttiseksi tajunnanvirtajaaritteluksi, lopetan lehdistökatsaukseni tähän.

2 kommenttia:

  1. Niin totta! Vaikka itsekin olen ahkera lukija, ostan kirjoja loppujen lopuksi tosi harvoin. Ainakaan kirjakaupan kovakantisia kirjoja täyteen hintaan. Antikka.netistä tai ihan perinteisistä divareista kyllä ostan.

    Kirjakaupoissa kirjan elinkaari on ihan järkyttävän lyhyt.

    Mutta ilmeisesti se "unelmien kirjakauppa" ei ole hyvää bisnestä yhtään kenellekään, kun tähän tussien ja lelujen myyntiin kaikki kirjakaupat tuntuvat suuntautuvan...

    VastaaPoista
  2. Unelmien kirjakauppa on ilmeisesti vain unelmissa oleva mahdottomuus. Myönnän itsekin, etten kannusta sellaista bisnestä omalla toiminnallani. Esim. Hobboksin idea (vain harrastuskirjoja) ja myymälä ovat minusta erinomaisia, mutta ostan Hobboksista vain harvoin. Syy on selvä: raha. Vähän aikaa sitten ostin kirjan Hobboksista ja sitten huomasin, että netistä olisin saanut saman kirjan lähes 30 % edullisemmin, suututti. Ymmärrän, että myymälän pito maksaa jne., mutta en ole silti valmis maksamaan noin paljon myymäläekstraa, kun kuitenkin ostan epäsäännöllisen säännöllisesti kirjoja. Eri asia ehkä olisi, jos ostaisin kirjoja vähemmän, vaan eipä sekään hyvää tekisi kirjakaupoille.

    Luulen, että tässä on ratkaisematon ongelma sekä ostajille että myyjille, ikävä kyllä.

    VastaaPoista