perjantai 10. huhtikuuta 2009

Ildefonso Falcones: Meren katedraali

Tämä kirja epäilytti etukäteen. Juoni ja aihe kuulostivat kiinnostavilta: katalonialaisen maaorjan pojan elämäkerta, tarina 1300-luvun Barcelonasta. Laajemmiksi teemoiksi mainittiin ystävyys ja kosto, rohkeus ja intohimo, toivo ja vapaus – historiallinen romaani ja ikiaikaisia aiheita siis. Kun kuitenkin kirjaa kehuttiin kustantamon esitteen mukaan "varauksetta" ja luvattiin sen olevan täynnä "jännitystä, toimintaa ja romantiikkaa", en tiennyt, odottaako Ruusun nimeä vai Da Vinci -koodia.

Lukukokemus oli jotakin ruusun ja koodin väliltä. Ehdottomasti kiinnostava mutta melko laverteleva teos. Välillä ote herpaantui, vaikka pidänkin paksuista ja monimutkaisistakin kirjoista. Kirjassa oli periaatteessa moniakin kiinnostavia hahmoja ja ihmiskohtaloita, mutta päällimmäiseksi mieleeni jäivät kuitenkin kuvaukset barcelonalaisen katedraalin rakentamisesta – vanhojen rakennusten näkeminen kun pistää aina miettimään, miten ihmeessä ne on saatu pystyyn. Muutenkin historialliset faktat (toivottavasti ne olivat faktoja) tuon ajan elämästä olivat kiinnostavampia kuin tarina itse. Kirja ei onneksi ollut yhtä viihteellinen kuin Da Vinci -koodi, mutta eiköhän tästäkin leffa saada aikaiseksi. Sen verran pettämistä, väkivaltaa, hirttämistä ja kiellettyä rakkautta teoksesta nimittäin löytyi.

Suosittelen sille, joka pitää historiallisista romaaneista ja paksuista kirjoista – eikä välitä, ettei teos ole kuitenkaan klassikkotasoa.

Tekstinäyte:
Entä sitten kirkko? Ottaessaan sen puheeksi Bernatin isä oli pauhannut entistä raivoisammin.
"Munkit, veljet, papit, diakonit, ylidiakonit, kaniikit, apotit ja piispat, hän lateli, – ovat joka iikka samanlaisia kuin meitä sortavat maanomistajat! He ovat jopa kieltäneet meiltä talonpojilta pääsyn veljeskuntiin, jottemme pakenisi näiltä mailta vaan palvelisimme säätyläisiä iät kaiket! Bernat", hän oli varoittanut vakavana aina kirkkoa sättiessään. "Älä koskaan luota keneenkään, joka väittää palvelevansa Jumalaa." – – "Mutta sinähän rukoilet joka päivä, ja kun äiti kuoli..." "Neitsyttä, poikani, Neitsyttä. Neitsyt Marialla ei ole mitään tekemistä munkkien ja pappien kanssa. Häneen voimme uskoa aina."
(Tekstinäyte on valittu Bazar-kustantamon lukunäytevihosta, ei koko teoksesta.)


Ildefonso Falcones: Meren katedraali. Bazar, 2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti