tiistai 14. huhtikuuta 2009

Aloitettu luku-urakka: Alastalon salissa

Totta se on! Vaikka pari kuukautta sitten Volter Kilven kuuluisan tiiliskiviromaanin hankkiessani epäilin, tulisiko sitä luettua, niin kyllä tulee, ja vaikuttaa vieläpä aivan lupaavalta. Olen nyt lukenut noin puolet kaksiosaisen teoksen ensimmäisestä osasta, vajaa parisataa sivua. Olen hämmästynyt, sillä ihan oikeasti tykkään teoksesta! Hieno tunnelma ja kiinnostavaa, tarkkaa kieltä, jotenkin kovin sympaattinen kirja. Kuuluisa 85-sivuinen piipunvalintakohtauskin on jo onnistuneesti takana, joten vaikuttaa siltä, että saan mahdottomana pidetyn järkäleen joskus luettua. Kunhan saan, kerron teoksesta sitten tarkemmin - toivottavasti siihen menee vain viikkoja tai korkeintaan kuukausia, ei vuosia. (Minulla on sekä hyvä että paha tapa lukea montaa kirjaa samanaikaisesti, mikä pidentää lukuaikoja sekin.)

Luku-urakkaa helpottaa se, että luen yhdessä ystävän kanssa. Päätimme aloituspäivän, mutta emme ehdotonta deadlinea. Jos onnistumme näin lukemaan Alastalon salissa, pitää harkita, josko uskaltaisi tarttua vielä pelottavampaan kirjaan seuraavaksi... Joycea, Proustia, jotain? 

2 kommenttia:

  1. Hih! Tuohon Joyceen voisi tarttua seuraavaksi. Parasta tässä Alastalon salissa on kyllä tuo kieli. Siihen ihan uppoaa ja huomaamatta kirja etenee - ohuista sivuistaan huolimatta. :D

    VastaaPoista
  2. Joo, tässä kirjassa ei haittaa, vaikkei mitään tapahdu, kieli on niin erikoista ja hienoa. Yhtenä aamuna aamujunassa alkoi ihan hykerryttää joku Alastalon kohta - jos joku huomasi, piti varmaan tuplahulluna: tuo lukee Alastalon salia ja vielä nauttii siitä, pelottavaa!

    VastaaPoista