lauantai 1. elokuuta 2009

L. M. Montogomery: Annan perhe


Kuten niin monet muutkin, minäkin luin Anna-kirjat moneen kertaan lapsuudessani. Luin vanhat Anna-suomennokset myös viime kesänä, ensimmäistä kertaa aikuisena. Lukukokemus oli yhtä aikaa nostalgisen nautinnollinen ja kiinnostava.

Oli hauska palata lapsuuden tuttuihin tarinoihin – kyllä, Annassa todella sanotaan, ettei punatukkaisille sovi vaaleanpunainen väri: oleellinen tieto, jonka olen säilyttänyt mielessäni kaikki nämä vuodet. Toisaalta huomasin kirjoissa nyt aivan uusia piirteitä. Lapsena Annat olivat lähinnä vain ihania ja kiehtovia, nyt löysin niistä osin ironistakin huumoria, kannanottoja esim. naisten asemasta sekä monen kipeän teeman käsittelyä, tosin välillä epäuskottavan pintapuolisestikin. Onhan jo se, että Anna on orpo, rankka lähtökohta hänen tarinalleen. Ihanuus-puolen asiat eivät olleet enää niin kauhean kiehtovia, vaikka tyttöjen välisestä ah aina niin kiemuraisesta ystävyydestä ja mm. vanhan ajan pukeutumisesta olikin hauska lukea.

Tänä kesänä lukemani Annan perhe kuuluu sarjan uusiin suomennoksiin, se suomennettiin vasta vuonna 2002. Ihan mukava oli taas palata Anna-maailmaan, mutta mitään uutta tai oleellista tämä kirja ei mielestäni sarjaan tuonut.

Annan perhe kertoo nimensä mukaisesti Annan ja Gilbertin perhe-elämästä, ajasta, jolloin lapset ovat vielä pieniä. Jos on lukenut vanhemmat Anna-suomennokset, tietää oikeastaan kaikki tämän kirjan tapahtumat ja sen, mitä lapsille käy myöhemmin. Kirjan alkuasetelma ei siis ollut kovin kiinnostava, ja kirja olikin nostalgia-aspektia lukuun ottamatta aika tylsää luettavaa. Muut Annat ovat mielestäni olleet vauhdikkaampia; tässä ei tapahtunut arkisten, osin jo muista kirjoista tuttujen, tapahtumien lisäksi juuri mitään. Tai olihan kirjan lopussa jo takakannessa mainostettu aviodraama. Anna epäili jopa noin vuorokauden ajan, ettei täydellinen, ihana Gilbert enää välitäkään hänestä, ja iltajuhlissa Annalla oli jopa syytä mustasukkaisuuteen. Tietenkin kaikki oli silkkaa väärinkäsitystä ja pian herttainen onni taas palasi Kotikunnaalle.

Toinen uusi Anna-suomennos, Anna opettajana, ilmestyi myös 2000-luvun alussa. Se ei käsitykseni mukaan ole Annan perhettä juuri kummoisempi, mutta olisi sekin mukava lukea. Kirja on kuitenkin loppuunmyyty kustantajalta, enkä ole onnistunut löytämään sitä käytettynäkään. Sen sijaan olen hankkinut uunituoreen L. M. Montgomery -suomennoksen Marigoldin maailma sekä vanhemman suomennoksen Sininen linna. Nämä eivät siis ole Anna-kirjoja, minkä takia odotankin niiden lukemista oikein kiinnostuneena. Etenkin Sininen linna kuulostaa houkuttelevalta. Tilasin sen vain kirjailijan takia ja siksi, että kirja maksoi nettiantikassa muutaman euron. Sittemmin olen huomannut, että monet muut ovatkin tämän jo lukeneet. Reeta Karoliina kommentoi, että Sininen linna on luettava vähintään viiden vuoden välein! Minun ensimmäinen lukukertani on mitä luultavimmin vielä tämän elokuun aikana.

Tekstinäyte kirjasta Annan perhe:

Elokuun loppuun mennessä Anna oli taas oma itsensä ja odotti iloisena onnellista syksyä. Pieni Bertha Marilla kaunistui päivä päivältä ja oli siskojen ja veljien palvonnan ja huolenpidon keskipiste.
”Minä luulin aina, että vauvat vain parkuvat koko ajan”, Jem sanoi autuaan tyytyväisenä, kun vauva kietoi pienet sormensa hänen sormensa ympärille. ”Bertie Shakespeare Drew väitti niin.”
”Jem kulta. Drewien vauvat varmasti parkuvatkin”, Susan sanoi. ”Parkuvat varmasti silkasta surusta, kun tajuavat olevansa Drewejä. Bertha Marilla sen sijaan on Kotikunnaan vauva.”
”Olisinpa minäkin syntynyt Kotikunnaalla”, Jem sanoi mietteliäästi. Haavemajassa syntyminen oli harmittanut häntä aina. Di oli huomauttanut siitä muutaman kerran.”
”Eikö elämä tällaisessa paikassa ole pitkästyttävää?” muuan Charlottetownissa asuva entinen opiskelutoveri oli kysynyt Annalta eräänä päivänä jokseenkin alentuvasti.
Vai vielä pitkästyttävää? Oli vähällä, ettei Anna ollut nauranut vieraalleen päin naamaa. Kotikunnaallako pitkästyttävää! Suloinen vauva toi jokaiseen päivään uusia ihmeitä; Diana oli tulosssa vieraisille, samoin pikku Elizabeth, samoin Rebecca Dew; Gilbert hoiti ylägleniläistä rouva Ellisonia, jonka harvinainen tauti oli tiettävästi tavattu maailmasta vain kaksi kertaa aikaisemmin; Walter oli menossa kouluun; Nan oli juonut äitinsä pukeutumispöydältä kokonaisen pullollisen parfyymia, ja vaikka he olivat pelänneet, että se veisi häneltä hengen, hän ei ollut ollut moksiskaan; outo musta kissa oli synnyttänyt takaverannalle ennenkuulumattomat kymmenen poikasta; - - - Vai vielä pitkästyttävää!
(s. 62-63)

L. M. Montgomery: Annan perhe. Wsoy, 2002. Toinen painos.
L. M. Montgomeryn kirjailijaesittely Wsoy:n sivuilla.

Oletko lukenut Annoja lapsena tai aikuisena? Entä muita Montgomeryjä? Luetko lapsuuden ajan kirjoja uudestaan aikuisena?

7 kommenttia:

  1. Joo, "Annan perhe" oli kyllä tylsä...

    Tuosta "Sinisestä linnasta" täytyy vielä sanoa, että se on aivan hirveän hassu. Selitin joskus sen juonta jollekin miehelle ja tämä ei meinannut millään uskoa, että oikeasti luen tuollaisia(kin) kirjoja! Mutta "Sininen linna" on vaan niin ihana, hauska ja kaikki loksahtaa niiiiiin hyvin paikalleen, että se tuo suurta luottamusta elämään! Siksi sitä pitää lukea aina uudestaan ja uudestaan.

    Oletkos muuten tutustunut Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen teokseen "Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt"? Siinä suomalaiset naiset (ja muistaakseni yksi mieskin) muistelevat suhdettaan L.M.Montgomeryn kirjoihin. Hurmaava ja ihana teos sekin!

    VastaaPoista
  2. Ai niin ja jotenkin hämmentävää, että "Annan perhe" ilmestyi (käsittääkseni) alunperin "Anna omassa kodissaan"-kirjan jälkeen, sillä "Anna omassa kodissaan" on mielestäni todella hieno ja Anna-kirjojen parhaita. Sekin oli sellainen vähän "synkkä-Anna", kun lapsi kuoli ja naapurina oli se traaginen nainen. Sen jälkeen tuollainen "Annan perhe" on vähän plääh...

    VastaaPoista
  3. Mä ostin huuto.netistä molemmat nuo "uudet" Anna-kirjat. Näköjään siellä on taas myynnissä molempia. :)

    VastaaPoista
  4. Taisin lukea joskus muksuna tällaisia kirjoja: Pikku naisia, Tiina-kirjat, joku Annakin oli mukana. En kestänyt lukea niitä lapsena, enkä kestä lukea enää; epärealistinen heterounelma ei kuvaa ajatustani mielenkiintoisesta lukemisesta.

    Olen lukenut joitain nostalgiakirjoja uudelleen: yhden Neiti Etsivän (joka ei ollut niin ärsyttävä kuin muistin), ja sitten Riitojen kirjan. Pikku Vampyyreja olisi kiva lukea uudelleen.

    VastaaPoista
  5. Annan perhe oli todellakin PLÄÄH, myös noista Reeta Karoliinan mainitsemista syistä. Ilmeisesti se "Anna opettajana" on myös, mutta silti haluan joskus lukea sen, hyvä jos sen saattaa kuitenkin löytää esim. Huuto.netistä. "Uuden kuun ja Vihervaaran tytöistä" olen kuullut, mutten olen lukenut.

    "Sininen linna" kuulostaa nyt todella kivalta kesäkirjalta, jos se on kerran "hassu"! Yleensä lukemani kirjat eivät ole ainakaan omasta mielestäni tai hyvässä mielessä hassuja, joten vanhanaikainen hassu romantiikkahömppä on tervetullutta vaihtelua.

    Hreathemus, minä en ollut ollenkaan tiedostava tai kriittinen pikkutyttönä, silloin Annat upposivat täysin. Nyt aikuisena hieman kurtistelin välillä otsaani, mutta nostalgiafiilis vei voiton kritiikistä tälläkin lukukerralla. Sen sijaan Neiti Etsivät olivat minusta lapsena ihan tyhmiä ja epäuskottavia, olen tietääkseni lukenut vain yhden. En siis oikeasti tiedä, millaisia ne ovat. Alcotttin kirjta luin siinä missä Annatkin, samoin pari Tiinaa, myöhemmin Lotta-kirjat olivat mielestäni mukavia. Luin muuten jokin aika sitten Astrid Lindgrenin "Riitta-Maija keventää sydäntään". Olin vissiin lukenut sen aika monta kertaa, sillä muistin jopa lauseita ulkoa. Nykyisin kirjat eivät jää yhtä hyvin mieleeni, tosin enpä niitä luekaan yhä uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
  6. Minulle Annaa tutumpi on Uudenkuun Emilia. Runotytöt olen lukenut aikauisena uudestaan parikin kertaa, mutta viimeisimmällä lukemisella jäi Pienen runotytön tarina kesken. Taisi tulla muuta, jotain ennenlukematonta vastaan.

    Lapsuuden kirjat ovat tärkeitä ja ne ovat kunniapaikalla kirjahyllyssäni.

    VastaaPoista
  7. Minun piti lukea vuosi sitten ensin Annat ja sitten Runotytöt, mutta Runotytöt jäivät toistaiseksi ensimmäiseen osaa. Ehkä jonain kesälomana, ei kuitenkaan tänä kesänä, kun olen nyt haalinut uusia, siis itselleni uusia, Montogomeryjä lomalukemiseksi.

    Minullekin lapsuuden kirjat ovat tärkeitä ja samoin, niille on oma paikkansa hyllyssä. Koska meitä on kolme siskosta, on välillä ollut vaikea tietää, kenen hyllyyn mikäkin lapsuudenkirja kuuluu. Onnekseni kaikki Montgomeryt ja Alcottit päätyivät jokin aika sitten minulle säilytykseen. Aion pitää kokoelmasta hyvää huolta ja myös täydentää sitä mahdollisuuksien mukaan näillä uusilla Montogmeryillä.

    VastaaPoista