sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Miten minusta tuli lukija?




Sähköpostilaatikkoon  ilmestyi tällä viikolla kiinnostava viesti, joka muistitti minua kiinnostavasta tietokirjasta. Palautin tuon kirjan jo kirjastoon, mutta kopioin siitä pari kohtaa; lukemiseen aina uteliaasti suhtautuvana voisin hankkia kirjan omaksikin.


Lastenkirjailijat kertovat lukemishistoriastaan


Avaimen julkaisema Miten minusta tuli lukija? on pieni kirjanen, joka tuottaa lukutoukalle  paljon iloa. Siinä tunnetut suomalaiset lastenkirjailijat kertovat omin sanoin lapsuuden lukumuistoistaan.

Nuo muistot ovat arvatenkin nostalgista ja mukavaa luettavaa. Olen aina kadehtinut niitä, jotka muistavat tarkkalleen, miten he löysivät lukemisen maailman. Yksi heistä on Tuula Kallioniemi:


Opin lukemaan neljän vanhana. Ensimmäiset lukemani sanat olivat Koskenkorva ja apteekki. Muistan elävästi hetken, jolloin koin lukemisen huikaisevan ihmeen. Olimme äidin kanssa matkalla kangaskaupppaan Karhulan kauppalassa. Matkan varrella oli valkoinen rakennus, jonka seinässä luki vaaleansinisellä valokirjaimilla pystysuoraan APTEEKKI ja vaakasuoraan KOSKENKORVA. Jälkimmäinen oli paikallinen polkupyöräliike.

Yhtäkkiö olin jotain enemmän kuin siihen saakka. - -


Hannu Hirvonen piti lapsena kuvakirjoista, mutta oppi lukemisen vasta koulussa. Hän kuvaa kokemusta tajunnanräjäyttäväksi ja kertoo lukeneensa kaiken, minkä käsiinsä sai, Valituista paloista Onneliin ja Anneliin sekä Korkeajännityksiin. Luulenpa, että tämäkin kirjanahmimismuisto on tuttu monelle kirjatoukalle. Miten minusta tuli lukija tarjoaakin paitsi kutkuttavia lukukokemuksia myös mukavia poimintoja menneiden vuosien lastenkirjoista. Heikki Niska kertoo ihastuneensa Peppi Pitkätossuun lapsena ja liikuttuvansa yhä edelleen - viiskymppisenä - siitä, että Peppi on jouluiltana yksin.

Kaiken kaikkiaan mukava lukemiskirja siis. Toivon, että lukemiseen oppimista ja etenkin kirjojen löytämistä pidetään yhä edelleen niin merkittävänä, että aihetta on antoisa muistella vielä vuosikymmenien päästäkin. Toivon myös, että moni lukutoukkalapsi saa kasvaa samanlaisessa perheessä kuin Paula Havaste, omana itsenään:


Minusta ei tullut reipasta urheilijatyttöä eikä matemaatikkoa, mutta kirjallisuus tarttui jo lapsena lähtemättömästi elämään. Olen onnellinen siitä, ettei lukuharrastusta estelty, päinvastoin. Meidän perheessämme lukijaa ei ollut sopivaa keskeyttää, ellei ollut aivan erityistä syytä. Jos joku uppoutui kirjaan, tämän piti antaa olla.


Lisää tietoa Ismo Loivamaan toimittamasta teoksesta Miten minusta tuli lukija? Tutut lastenkirjailijat kertovat (Avain, 2013) saat kustantamon kirjaesittelystä. Toivottavasti kirjalle tulee jatko-osa, jossa muutkin kuin lastenkirjailijat pääsevät ääneen - lukumuisteluita ei voi olla liikaa.







Elämää lukijana -keruu


Alussa mainitsemani sähköpostiviesti, joka muistutti Avaimen kirjastakin, tuli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta. SKS:llä alkoi eilen laaja  Elämää lukijana -lukukokemuskeruu. Aineistoon kaivataan tietoja lukemisesta lapsena ja aikuisena, suosikkikirjoista, sähkökirjoista - siis melkein kaikesta lukemiseen liittyvästä. Kuulostaa kiinnostavalta ja tärkeältä keruulta, ja aion itsekin naputella vastaukseni SKS:lle. Lisätietoja keruusta sekä osallistumislomakkeen löydät täältä.





Elämää lukijana ja bloggarina


Lopuksi vinkkaan vielä niille, jotka eivät ole jo huomanneet, että tämän blogin yläosassa on nykyisin Minä, lukija ja kirjabloggari -välilehti. Olin pitkään ajatellut, että blogissani olisi hyvä olla kirjabloggarin esittely, mutten halunnut tehdä siitä ansioluettelomaista. Sain innoituksen kertoa itsestäni oman lukijahistoriani kautta Miten minusta tuli lukija -kirjan ansiosta.






Miten sinusta tuli lukija? Kerro se täällä ja/tai SKS:n keruulomakkeella!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hannele, olen sitä aika usein ajatellutkin, vaikka tajuan kyllä, etteivät kaikki voi ajatella kirjoista(kaan) kuten minä. ;)

      Poista
  2. Kerron sen täällä, vaikka en ole sen enempää lukija kuin laskija. Uunia sytytellessä luin sattumalta Savon Sanomista, että himolukijana pidetään ihmistä, joka lukee kymmenen kirjaa vuodessa! Kävin äsken vielä tarkastamassa, että siinä tosiaan luki niin. Minä, joka joudun suostuttelemaan ja narraamaan itseni lukemaan, olen jo lukenut neljä kirjaa tänä vuonna, enkä tosiaankaan pidä itseäni himolukijana. Samassa artikkelissa esitettiin lisäksi, että 79 % suomalaisista lukee kirjan vuodessa. En usko siihenkään. Eivät kai lukukyvyttömät vanhukset ja lukutaidottomat pikkulapset voi mitenkään lukea kirjaa/vuosi. On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka eivät ole vuosikausiin kirjaa lukeneet. He näet tekevät raskasta työtä, eivätkä viitsi rasittaa itseään lukemisella, joka on paljon vaativampaa puuhaa kuin vaikkapa elokuvien katselu tai kaljanjuonti.

    Sen olen täällä kirjablogeja lueskellessani huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka lukevat ihan mielellään kymmenen kirjaa vaikka kuukaudessa. Sellainen on heistä hauskaa. He nauttivat kirjoista aivan erityisesti. Minä en kuulu niihin ihmisiin. Aikaisemmin lukutahtini oli ehkä se kirja tai pari vuodessa. Näin vanhemmiten olen kokeillut löytyykö maailmankirjallisuudesta jotain kätkettyä viisautta. Ei minun nähdäkseni löydy. Tai sitten en osaa lukea oikealla tavalla? Saatanpa olla hieman pessimistinenkin? Lukeminen on minusta ihan kivaa ajanvietettä sellaiselle joka viihtyy kirjallisuuden parissa. Lukeminen vetää vertoja virkkaamiselle, neulomiselle, kukkien hoidolle, ristisanatehtävien ratkaisulle, radion kuuntelulle, tv:n katselulle. Mikäpä hänessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentista ja pahoittelut myöhäisestä vastaamisesta! Huomaan, että kirjoittamisen välttely saa minut lipsumaan myös kommentteihin vastaamisesta.

      Nuo lukemistilastot ovat aina kirjanystävästä hätkähdyttäviä molempiin suuntiin. On ihmisiä, jotka eivät tosiaan syystä tai toisesta lue lainkaan, ja toisaalta aika pienelläkin kirjamäärällä pääsee "himolukijaksi", mitä se sitten tarkoittaakin. Itse alan ajatella, vaikka ainakin tilastollisesti paljon luenkin, että lukemisessakin pätee aika usein se, ettei oleellista ole määrä vaan laatu, vaikkei edes lukisi nk. fiksuja kirjoja. Olen lopettanut lukemisieni laskemisen ja luetteloinnin, vaikka joskus tein sitä hyvinkin tarkasti.

      Minulle lukeminen on usein ajanvietettä ja joskus paljon muutakin, ajoittain sellaista, että tunnen olevani vain lukija enkä mitään muuta. Kuitenkin kun olin taannoin vuorotteluvapaalla hämmästyin, että luin silloin vähemmän kuin normaalissa arkielämässä, vaikka teoriassa olisin voinut omistautua vain kirjoille.

      Poista
  3. Mä aina ajattelen ottavani osaa näihin SKS:n yms. kyselyihin, mutta en lopulta saa vastattua juuri koskaan yhtään mihinkään ja jos vastaankin niin tylsästi ja lyhyesti. :-D Jospa tällä kertaa yrittäisin oikeasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, sama täällä. MUtta ainakin ajattelen tekeväni joitain keruiden eteen, jos kerron niistä. :) Tähän lukemiskeruuseen haluan kyllä osallistua ihan oikeasti. Haluan myös kuulla sen tuloksista, toivottavasti niistä kerrotaan!

      Poista