sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kirja aina mukana, eli miten ihastuin äänikirjoihin




Hei pitkästä aikaa! Seuraa tunnustuspuhe. Olen  vaihtanut mielipidettäni äänikirjoista.

Olen aiemmin, muutaman kerran blogissanikin, ollut sitä mieltä, että äänikirjat ovat loistava, kiinnostava ja hyödyllinen juttu, mutta ei minun juttuni. Keskityn kuunnellessani pikkuseikkoihin ja tarinan juoni katoaa – en siis keskity ollenkaan. Minua ärsyttää, jos äänikirjan taustalla on melua, enkä siis voi kuunnella niitä kuin hiljaisessa luonnossa. Tuon luonnon on vieläpä oltava talvinen, sillä en saa minkäänlaisia kuulokkeita pysymään korvissani, ellei päässäni ole pipoa. Kotona en halua pitää kuulokkeita enkä pipoa, eikä minulla ole siellä muuta kuunteluvälinettä kuin tietokone, enkä halua pysytellä sen vierellä tai raahata sitä mukanani.

Ai niin, automatkalla äänikirja on mahdoton siksi, että kuunnellessa alkaa väsyttää.

Syitä äänikirjojen vieroksumiseen on siis ollut useita. Täyskäännöksenkin vaadittiin monta asiaa: selkävaiva joka kannustaa ulkona liikkumiseen lukemisen sijaan, todellinen tutustuminen kotimaiseen äänikirjavalikoimaan ja valikoiman hyväksi havaitseminen, halu vaientaa työ- ja muut ylikierroksia aiheuttavat ajatukset ulkoillessa – ja halu ottaa tämä ihan oikeasti loistavana, kiinnostavana ja hyödyllisenä pitämäni kirjamuoto omaksi. Joko korvani ovat muuttuneet tai sitten ole oppinut vääntämään kuulokkeetkin niin, että ne pysyvät useimmiten paikoillaan.


Lenkillä Iiris Lempivaaran kanssa


Aiempien keskittymisvaikeuksien takia halusin kuunnella ensin jotain kevyttä.

Ostin Elisa Kirjalta* Riikka Pulkkisen chick lit -teoksen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Sen kanssa tuntui kuin olisin palannut nuoruuteen ja lenkkeillyt ystävän kanssa - eipäsjuupas-ihmissuhdevatvomista harrastavan ystävän kanssa. Luulen, että kirja olisi rasittanut minua luettuna toisteisuutensa takia, mutta kuunneltuna se toimi hyvin. Pysyin hyvin kärryillä, pidin lukijan  lempeästä ja tasaisesta tyylistä ja huomasin että keskityin kuunnellessani vain Iiriksen rakkauselämään ja ihanaan luontoon. Kiinnyin kirjaan niin, että kuuntelin sitä työmatkatkin. Hihittelin metrolaiturilla, miten teoksessa pöyristyttiin Paolo Coelho -sitaattitatuoinnille. Iiris Lempivaara toi jollakin tapaa mieleeni Siri Hustvedtin, sillä teos oli selväsi akateemisen ja fiksun naisen kirjoittama, mutta siinä missä Hustvedtin oppineisuuden osoittaminen on välillä ärsyttävää ja snobbailevan oloista, tulkitsin psykologi Iiris Lempivaaran sivistyssanat ja nokkelan älykkäät havainnot ironiaksi.



Uusin suosikkisanani: Stiiknafuulia!


Iiris Lempivaarasta ei riittänyt seuraksi kovin monelle kävelylle. Seuraavaksi latasin soittimeeni Teppo Pakkalan kiitetyn novellikokoelman Lapsia pitkälti siksi, että sen sai ilmaiseksi niin ikään Elisa Kirjan kaupasta.

Novellit osoittautuivat samaan aikaan nostalgisiksi ja liikuttaviksi ja toisaalta ajattomiksi. Vaikka kasvatusperiaatteet ovat muuttuneet Pakkalan kuvaamista ajoista, lapset eivät. Novellin Mahtisana ”stiiknafuulia” nauratti minua ääneen. Novelli on muuten luettavissa PDF-muodossa Oulun kirjailijaseuran sivuilla.



Romantikkaa ja julmuuksia ruuhkabussissa


Seuraavaksi halusin jotain, jossa olisi hyvä hinta-laatusuhde: jos teos ei olisi hyvin edullinen, se saisi kestää mahdollisimman kauan. Tiiliskiviromaanit ovat jääneet minulta viime aikoina kesken jo fyysisten lukuvaikeuksien takia, mutta järkeilin, että pitkä äänikirja olisi kannattava ostos.

Haastattelin jokin aika sitten historiallisten romaanien kirjoittajaa Kristiina Vuorta; aiemmin olin havainnut hänen romaaninsa Siipirikko jopa puolustuspuheen arvoiseksi. Siispä ostin Vuoren uutuuden, Disa Hannuntyttären, ja lähdin se mukanani pienelle kotimaanmatkalle.

En ole vielä kuunnellut Disaa loppuun, mutta ainakin sen alkuluvut kiinnostavat ja viehättävät minua - vaikka romaani alkaakin viehättävän sijasta julmasti ja juonittelevasti. Yleensä kärsin melusta, mutta nyt nautin eräästä pitkästä bussimatkasta Disan kanssa. Ympärilläni oli mekkaloivia teinejä, mutta minä matkustin ajassa - ja konkreettisestikin lähellä Disan maisemia. Vuori tuntuu taas luoneen laadukkaan ja toimivan teoksen, jossa  on tarpeeksi faktaa, jotta teos olisi (minulle) kiinnostava, ja sopivasti juonittelua, että se olisi viihtellinen ja koukuttava. Olen iloinen, että Disasta riittää seuraksi kesän muillekin matkoille.


Saako sitä äänikirjana?


Tarvittiin nämä kolme onnistunutta äänikirjakokemusta, että huomasin vihdoin oikeasti ryhtyneeni äänikirjojen kuuntelijaksi ja kuluttajaksi.
 
Olen sittemmin huomannut, että aina kun mietin jonkin teoksen lukemista, pohdin myös, saako sitä äänikirjana. Luulen, että aion jatkossa valita painetun kirjan sijasta luetun ainakin silloin, kun muuten palaisin jo kertaalleen - tai moneen kertaan - luetun teoksen pariin. Sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä ja etenkin lukemisesta ja kirjoittamisesta hermostuneen rintarangan omistajana, että kirjaa ei tarvitse aina nimenomaan lukea, jotta siitä voisi nauttia. Olen nauttinut jo aiemmin Muumeista äänikirjoina, ja kesän mittaan harkitsen kuuntelevani Hiiriä ja ihmisiä- sekä Vanhus ja meri  -teokset. Myös Ruohometsän kansaa olisi mukava kuunnella peltojen ja jänisten keskellä ulkoillessa. Sen saisi ainakin englanniksi Audiblelta.




Kuunteletko äänikirjoja - miksi kuuntelet tai  miksi et?




*Elisa Kirja on osaomistamani Lukulamppu.fi-sivuston yhteistyökumppani. Olen kuitenkin ostanut tässä bloggauksessa mainitut äänikirjat aivan omatoimisesti ja omilla rahoillani Elisa Kirjalta.

15 kommenttia:

  1. Librivoxilta voi kuunnella vaikkapa englanninkielisiä tyttökirjoja. :) Aion ensi viikolla kuunnella L.M. Montgomeryn novelleja sieltä. Olen joskus aikaisemminkin kuunnellut. Äänikirja-muoto sopii hyvin minulle lyhyinä tarinoina. Aivan mahtavaa olisi juuri kuunnella Teuvo Pakkalan novelleja. En jaksaisi keskittyä pitkään historialliseen romaaniin tai en ainkaan usko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos erinomaisesta vinkistä! Aion varmasti hyödyntää sitä.
      Minulle sopii historiallisen romaanin kuuntelu, sillä vaikka siinä on paljon yksityiskohtia ja hahmoja, rakenne ja kieli ovat selkeitä. "Monimutkaisempaa" pitkää romaania en vielä lähtisi kuuntelemaan, tai se vaatisi ainakin todellista keskittymistä, esim. yksin mökkeilyä tms.

      Poista
  2. Minäkin olen koukkuuntunut melkein huomaamattani äänikirjoihin. Niitä tulee kuunneltua melkein kaikkialla, missä ei ole liikaa häiritsevää meteliä ympärillä. Ruohometsän kansakin tuli tuossa kuunneltua englanniksi ja se on äänikirjana aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minna ja uusi vastausyritys, paikallisjunan nettiyhteys petti edellisellä kerralla!

      Luulen, että minullakin äänikirjojen ihastumiseen vaikutti suuresti se, että tällä kertaa en yrittänyt ihan kuuntelemalla kuunnella, kuten aiemmin olen tehnyt. Silloinkin olen pitänyt kuuntelemisesta ja etenkin kuuntelemistani teoksista, mutta olen jotenkin yrittänyt keskittyä jopa liikaa, mikä on johtanut vain hermostumiseen. Nyt olen osannut jotenkin antaa kirjojen edetä omalla painollaan, ja kuuntelemisesta onkin tullut hyvin rentouttavaa, juuri noin "melkein huomaamatta". Ruohometsän kansa pitää kyllä ehdottomasti ladata mukaan kesälomakirjaksi, niin voin pujahtaa sen ihastuttavaa maailmaan yhdellä napin painalluksella. Kiitos suosituksesta! :)

      Poista
  3. Aiemmin olin myös sitä mieltä että hyvä juttu ja sopii varmasti monelle, mutta ei tunnu omalta. Päädyin sitten kuitenkin kokeilemaan, ja kuinka ollakaan, muuttamaan mielipidettäni. :) Juttua ensikokeiluista täällä.

    Alkuahdistukseni jälkeen olen kyllä pystynyt hyväksymään äänikirjat kirjoiksi yhtä lailla kuin painetutkin. :) Nyt kuitenkin kunnon kuuntelufiilis on ollut pitkän aikaa kateissa! Olen aina välillä kokeillut lainata jotain, kuunnellut päivän tai korkeintaan kahden työmatkat mutta siihen se on jäänyt. Pöh. En tiedä, pitäisikö vain kirjavalinnan osua paremmin nappiin, sillä kaikentyyppinen kirjallisuus ei mulle äänikirjana toimi. Mutta enköhän taas innostu jossain vaiheessa kun kirjaston hyllyssä tulee jotain sopivaa vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Satu, ja voi ei, Vanhus ja meri -kokemuksesi ei ole aivan kannustava! Mutta nyt kun olemme sujuvia äänikirjojen kuuntelijoita, niin kaikki on aivan toisin. ;)
      Ehkä kuuntelufiiliksen kanssa on samoin kuin lukemisfiiliksen kanssa,se siis vaihtelee. Minulla on ainakin suuriakin vaihteluja lukufiiliksessä, vaikka periaatteessa olenkin "aina lukemassa". Kuitenkin esim. juuri tänä vuonna olen lukenut hyvin vähän,koska joskus muu elämä vain häiritsee lukemista.

      Poista
  4. Ah! Stiiknafuulia! Teuvo Pakkalan Lapsia toimii varmasti äänikirjanakin.

    Meillä on kuunneltu äänikirjoina Risto Räppääjiä ja Pekka Töpöhäntiä ja viimeisimpänä Me Rosvolat ja konnakaraoke, jota lukee Elsa Saisio ( ja joita Kirsin kirjanurkassa kehuttiin). Automatkojen sulostuttajia, joita siteeraamme ehkä liikaakin... Kotona en pysty keskittymään, mutta autossa, ja varsinkin itse ajaessa, kaikista parhaiten. Lukijoiden äänenpainot kertovat, että kyse on välillä jopa tulkinnasta. Nautinnollista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stiiknafuulia on kyllä mainio sana, samoin siitä kertova novelli!

      Kiitos lastenkirjasuosituksista. Toivotaan, että joku vinkkejä kaipaava nappaa ne tästä - taidan itsekin antaa suosituksia eteenpäin pariin suuntaan. :)

      Poista
  5. Meillä äänikirjat ovat lyöneet läpi nyt lastenkirjoina. Lapseni kuuntelee Uspenskia, Hölmöläisiä ym. ihan joka ilta. On oppinut sanontoja näistä ihan mielettömän upeasti! Pitäisikin tehdä lasten äänikirjoista postaus sillä lukijat näissä kirjoissa ovat vertaansa vailla (?). Lisäksi esikoiseni on äänikirjojen ansiosta oppinut kuuntelemaan myös pitempiä luettuja satuja, eikä tarvitse enää kuvia tueksi niin paljon keskittymiseen :)!
    Teuvo Pakkalan novellit luin aika vasta ja ne ovat todella mahtavia, voi stiiknafuulia sentään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiva kuulla että sielläkin on hyvää kokemusta lastenkirjoista äänikirjoina! Kirjoita ihmeessä tarkemmin kokemuksistasi - luulen, että aihe kiinnostaisi monia! Minäkin palaan ajoittain lapsuuden suosikkieni pariin, ja voisin tehdä sen myös äänikirjojen kautta.

      Ja vinkkasin jo eräälle lapsiperheen äidille, että tästä keskustelusta voi saada lasten äänikirjavinkkejä. :)

      Poista
  6. Minullakin Teuvo Pakkalan novellit odottavat puhelimessa ladattuna pahaa päivää eli aikaa, jolloin ei ole mitään kuunneltavaa! Elisa Kirjan valikoimia kyttäilen muutenkin, sillä aina välillä sieltä saa äänikirjojakin sikahalvalla. Puhelimesta kuuntelen lenkillä ja joskus harvoin yksin kotona ollessani, kun teen vaikkapa ruokaa tai silitän (inhokkipuuhaa!). Autossa olen kuunnellut kirjoja pinoittain. Parhaiten sujuvat juuri lastenkirjat ja dekkarit. Kovin raskaat ja vaikeat tekstit eivät mene, koska ajaminen kuitenkin vaatii keskittymistä. Tästä kuviosta muuten tulossa kirjoitus vielä lähiaikoina :D

    Ilman äänikirjoja lukevan ihmisen elämä olisi paljon surkeampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kirsi! Minä käytän kuunnellessani vanhaa (no, vain muutaman vuoden, mutta tekniikka kehittyy niin nopeasti) mp3-soitintani. On jotenkin vapauttavaakin, ettei ole pakko ottaa puhelinta lenkille mukaan ja että lenkillä voi keskittyä vain luonnon ääniin tai siihen äänikirjaan (tai radioon, mutta se rätisee yleensä niin paljon, että hermostun), lisäksi soittimen akku on superkestävä. Kotona minulla ei ole oikein sopivaa kuuntelulaitetta, joten kuuntelen vain ulkona.... Olen kyllä ajatellut, että esim. keittiössä puuhaillesssa olisi kiva kuunnella jotain lempikirjaa. Silittämistä en harrasta. ;)

      Sorry, tästä ei tullut nyt kovinkaan (ääni)kirjoihin keskittynyt vastaus. Mutta olen samaa mieltä, äänikirjat(kin) tuovat iloa lukutoukan elämään!

      Poista
  7. Mä tykkäsin kuunnella työmatkalla lyhyitä kertomuksia ja humoristisiä. Kokeilin läppärillä kuunnella yhden ElisaKirjan dekkarin mutta en kyennyt keskittymään paikallani istuessani - melkein meinasin nukahtaa :) Junamatka voisi olla toinen missä voisin kuunnella äänikirjaa mutta unohtaisko sitten jäädä junasta oikealla asemalla pois kun uppoutuisi niin kirjan maailmaan kuulokkeet korvilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kaikkea kirjasta! Mulla on juuri samanlainen kokemus autossa istumisesta ja dekkarista, alkoi nukuttaa aivan kauheasti. Toisaalta viime kesän automatkaa piristi Mielensäpahoittaja: sehän on alkuaan radioon tehtykin, joten toimi hyvin kuunneltuna.

      Minulla on ensi viikolla tiedossa pitkä junamatka. Aion tehdä senkin reissun Disan kanssa, mutta ottaa varuiksi muutakin kuunneltavaa mukaa.Luulen, että tulen vaihtelemaaan painetun ja äänikirjan kesken, niin matka ei ehkä tunnu niin pitkältä (tosin junamatka harvoin tuntuu minusta, minusta junassa on hauska matkustaa).

      Poista
  8. Minä tykkään kuunnella äänikirjoja kotitöitä tehdessäni. Kokkaaminen ja tiskaaminen sujuvat paljon rattoisammin, kun samalla voi "lukea" kirjaa. :) Tosin tänä vuonna olen huomannut useimmiten valitsevani radiokanavan tai musiikki-cd:n, ja olenkin alkuvuoden aikana ehtinyt kuunnella vasta yhden ainoan äänikirjan. Näköjään äänikirjojen kuuntelemiseni on vähän kausittaista.

    Viime aikoina olen alkanut kaivata äänikirjoja juuri kävelylenkeille. Kävelen koiran kanssa tietty päivittäin, ja viikkoon tulisi ulkoilutuntien myötä huomattavasti lisää lukuaikaa, jos aina lenkeillä kuuntelisi äänikirjoja. Pitäisi nyt vain hommata joku pieni kannettava soitin, tai opetella lataamaan äänikirjoja iPhoneen. :)

    VastaaPoista