sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Lyhytarvioita ja lukukuulumisia


Kiehtova ja kauhea näky:
lumisia kirjoja helsinkiläisen antikvariaatin pihalla.


...pitkästä aikaa! Vaikka blogi on ollut hipihiljaa, on taustalla kuulunut paperin rapinaa. Olen nimittäin lukenut tänä syksynä aika paljonkin, ja tässä lyhytesittelyt muutamista viime kuukausien kirjakokemuksista: 


Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa (WSOY 2014)


Joululahjatoiveteos täytti odotukseni ja Kirsi Kunnas  on saanut mielessäni ja sydämessäni kunniapaikan viisaiden kertojien ja kiinnostavien persoonien joukossa. Kirstinän teos kertoo elämänmakuisesti Kirsistä - uteliaana olisin kyllä voinut lukea vielä enemmän hänen perheestään; onneksi vanhasta kansakoulusta kunnostustöineen ja kotikanaloineen kerrottiin melko laajalti - ja myös Suomen kustannusalan historiasta. Seuraavaksi aion lukea Kunnas-runoteoskokoelman Puut kantavat valoa. Siinä on mukana teos Vaeltanut, ja siinä taas yksi kauneimmista runoaloituksista:


Aamut putoavat sinisinä virtoina,
linnun olen nähnyt uivan niissä
ja katoavan usvaan,
puut nousevat liikkumatta
ja valo soi oksilla,
soi huurtuneen ruohon sisään. - -


Olen lukenut Puut kantavat valoa -kokoelmaa ennenkin sieltä täältä, mutta nyt elämäkerran jälkeen runot avautuvat uudella tavalla.

Varoitus: ainakin minä sain Sateessa ja tuulessa -teoksesta kasan lukuvinkkejä ja vietinkin äsken tovin nettiantikkoja ja HelMet-kirjastotietokantaa selaillen...





Aeron Clement: Kylmät kuut (WSOY 1989)


Syksyn ei-kirjallisia kohokohtia oli muutaman päivän Lontoon-matka. Viehättävässä Kew Gardensin kasvitieteellisessä puutarhassa näin mäyrän pesän, ja samalla reissulla myös huomasin mainoksen mäyräkirjallisuuden luennosta. Mäyräfaniuteni lisääntyi heti huomattavasti!

Ystävä vinkkasikin lapsuuden suosikistaan, Aeron Clementin mäyräfantasiasta Kylmät kuut, joka löytyi onneksi nettiantikasta. Mäyrien joukkovainosta ja toisaalta myös avun ja ystävyyden merkityksestä kertova teos ei ollut kaunokirjallisesti nappisuoritus, mutta mäyrien kova kohtalo kiinnosti ja kosketti aikuistakin lukijaa.

Muista luonnonläheisistä teoksista mainittakoon Ville Suhosen, Hannu Siitosen ja Mikko Pölläsen Metsän tarina (Maahenki 2013), jonka ostin itselleni samannimisen elokuvan innoittamana. Elokuva on muuten katsottavissa Yle Areenassa vielä muutaman päivän ajan.





Brittiläistä elämänmenoa


Lontoon-matka, ja etenkin sukulaisperheen tämänsyksyinen lontoolaistuminen, ovat tuoneet lukulistalle muitakin brittiläisteoksia.

Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, 2014, Life After Life, suom. Kaisa Kattelus) kuuluu teoksiin, joita "kaikki" kehuvat ja johon siksi suhtauduin hieman vastahankaisesti. Vaan miten kävikään: mitä pidemmälle teos eteni, sitä enemmän se koukutti minuakin. Yhä uudestaan alkava ja eri tavoin päättyvä tarina - tai tarinat - kiehtoi laatukirjallisuutena ja siksi, että se osoitti elämän sattumanvaraisuuden kiistatta. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni niin elämän pituuden kuin kulunkin suhteen. Teos kasvoi loppua kohden ahdistaviinkin mittasuhteisiin, sota-ajan kauhut ja Hitlerin aika oli kuvattu tehokkaasti. Voi aikoja, voi tapoja, voi ihmistä.

Lukiessani kuulin jatkuvasti kaikuja jostain toisesta teoksesta. Ystävän kanssa saimme selvitettyä, että kyseessä on Melania Mazzuccion Vita elämäni, jota olen näemmä luonnehtinut melko kepeäksi.

Syksyllä luin myös ensimmäistä kertaa David Nichollsia. Yhtä matkaa (Otava 2014, Us, suom. Inka Parpola) oli hyvä lukuromaani ja päähenkilö, keski-ikäinen mieskertoja, oli mielestäni samastuttava. Muut henkilöt olivat mielestäni liiaksi elokuvahahmojen kaltaisia,  ja lopulta lukukokemus jäi ulkokohtaiseksi. Brittiläisyyden kuvaus oli teoksen parasta antia. Kirjan sain ennakkokappaleena kustantajalta.

Ja sitten: Jane Austen! Pitkältä ja osin rankaltakin tuntuneen syksyn kruunasi, kun luin joulun aikaan Ylpeyden ja ennakkoluulon (Pride and Prejudice, 1813, WSOY 1949, suom. Sirkka-Liisa Norko-Turkia, Bon-pokkari/WSOY). Vaikka tarina oli tuttuakin tutumpi, en ole varma, olenko lukenut sitä koskaan kokonaan - tai ainakaan moneen, moneen vuoteen. Koska ihmisen on välillä hellittävä sieluaan juonittelulla ja romantiikalla, hain tänään siskon hyllystä lisää Austenia.

Niitä ennen luen kuitenkin Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhurin (Otava 2009, oma ostos).  Olen aina tiennyt lukevani tuon merkillisen ja merkillisen hyvän teoksen joskus uudelleen. Suosittelen tätä pientä suurta kirjaa kaikille kiinnostavasta kielenkäytöstä, tieteen ja uskon ristiriidasta sekä ylipäätään hyvistä ajankuvauksista kiinnostuneille.


Kirja jonka lainasin, mutta jota en valitettavasti lukenut loppuun.
Joskus haluan kuitenkin perehtyä "fossiilinainen" Mary Anningin elämään.



Lyhytarvioiden vuosi 2015?


Olen lukenut varmasti ainakin pari-kolmekymmentä muutakin kirjaa viime aikoina. Olen keskustellut niistä perheen ja ystävien kanssa, mutta en ole pitänyt kirjaa lukemisistani enkä ole, kuten tiedätte, blogannut ensimmäisestäkään lukukokemuksesta.

Nyt luulen, että palailen vähitellen kirjakirjoitusten pariin. Ehkä blogissa voi olla vain tunnelmakuvia, lyhytarvioita tai ajatuksenpoikasia, jos en ehdi tai halua kirjoittaa "oikeita" blogiarvioita? Aika näyttää. Onneksi tiedän, että haluan edelleen lukea.

Toivon paljon lukuhaluja ja hyviä kirjakokemuksia kaikille muillekin (myös) ensi vuonna!



P.S. Kuvat ovat kaappauksia Instagram-tililtäni. Vaikka bloggaaminen on jääänyt, (puhelimella) kuvaaminen ei, ja vähitellen kuvapäiväkirjani virtaan on ilmestynyt kirjakuviakin.

8 kommenttia:

  1. Mainiot lyhytpostaukset. Kirjojen tunnelmaan pääsi näinkin. Pääasia, että olet palannut! Ja lukenut hyviä kirjoja!

    Jotain tällaista lyhyttä muotoa kaipailen itsekin, koska kirjoja kertyy, mutta kirjoittamisaika on kortilla. Parikymmentä kirjaa on koko ajan jonossa...

    Hyvää uutta lukuvuotta sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Koetan "pysyä palanneena" :)

      Lyhytmuoto on hyvä juttu, luulen. Muutaman rivin kiteytys jättää kirjasta muistijäljen ainakin itselle, ja hyvä, jos vaikutelmat välittyvät muillekin.

      Ja samaa mieltä: pääasia on kuitenkin hyvien kirjojen lukeminen. :)

      Poista
  2. Pride and Prejudice oli täälläkin joulukuun vanhana tuttuna ihastuksena. Nyt olen hiplaillut Emmaa, mutta ensin vuoro kauhulle...

    VastaaPoista
  3. Calendula, hauska kuulla, että meillä oli sama joulukirja! Ja eilen kiikutin lainaan mm. Emman. :)

    Minä en lue yleensäkään kauhua, mutta loppuvuotta kohden olen valinnut välillä tietoisesti mukavia, hyvää tekeviä kirjoja. Toisaalta olen vastapainoksi kuunnellut äänikirjana Risto Isomäen uusinta. Välillä pimeässä ja ankeassa säässä yksin taivaltaessani ja maailmanloppua, tai ainakin suurta ekokatastrofia, kuunnellessani, olen miettinyt, onko tämä jo kurjuuden maksimointia. Mutta Isomäen teos on kyllä hyvä ja aihe on tärkeä!

    VastaaPoista
  4. Kiva, että kirjoitat taas! Lyhytarviot ovat mukavia luettavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit! :) Koetan huolehtia, ettei seuraavaan bloggaukseen kulu taas kuukausia.

      Poista
  5. Lyhytarviot toimivat erittäin hyvin, Jenni! Kiitos niistä!

    Kirsi Kunnas odottaa minulla lukemistaan, varaudun henkisesti kirjojen varailuun ja ostoon (oi voi!). Ylpeys ja ennakkoluulo on kyllä erittäin mainio kirja, sen voisin vaikka lukea uudelleen. Tai ainakin katsoa sen BBC-version. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Linnea! Hauska kuulla, tuleeko sinulle kirjavimma Kirsi Kunnas -elämäkerrasta. Minulle on nyt matkalla sekä Kunnasta että Kunnaksen inspiroimaa... Lukuhalu on korkealla, vuosi vaihtuu siis hyvissä merkeissä. Toivottavasti niin sinulla kuin kaikilla muillakin! :)

      Poista