Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjojen nimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjojen nimet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kauneimmat kirjannimet

Se on sitten kevät.


Olen jo jonkin aikaa, tarkemmin nuorisokirjailijoiden illasta lähtien, miettinyt, mikä olisi kaunein tai kiinnostavin tietämäni kirjannimi. Pohdinta sai alkunsa, kun kuulin ko. illassa, miten kiehtovan nimisiä kirjoja lastenkirjailija Leena Laulajaisella on. Esimerkiksi:

Vesilinnun tytär
Sinisen delfiinin laulut
Lumileopardi tanssii

En ole saanut ratkaistua, mikä on mielestäni kirjannimistä parhain, mutta sen olen hahmottanut, että pidän tuollaisista sadunomaisista nimistä ja vielä enemmän vähän pidemmistä nimistä: ne kutkuttavat mielikuvitusta ja pistävät heti pohtimaan, mistä mahtaa olla kyse. Tällä hetkellä Lukupiirin kuukauden kirjana oleva Leena Krohnin kirja Mitä puut tekevät elokuussa teki minuun vaikutuksen heti kun luin sen nimen kirjanselkämyksestä siskoni kirjahyllystä. Tietokoneelleni on tallennettu Maria Suutalan teoksen Kettu luumupuussa tiedot vain siksi, että tuokin kirja alkoi houkutella minua nimensä takia. Ja ketuista puheen ollen, olen aiemmin maininnut, että minun oli luettava uusin Mukka, Näin hetki sitten ketun, jo kirjan nimen ja kannen vuoksi.

Arvaatte varmaan, että minusta myös esim. Marja-Liisa Vartion teoksilla Kaikki naiset näkevät unia ja Se on sitten kevät on hyvät nimet. En ole edes lukenut kyseisiä kirjoja, mutta pidän niistä silti.

On minimalismillakin puolensa, tässäkin asiassa. Usein lyhyt nimi alkaa tuntua hyvältä kuitenkin vasta sitten, kun on jo alkanut lukea kirjaa eli nimi on saanut selityksensä.

Myös Hanna ja Arja ovat muistaakseni aiemmin miettineet nimiasioita ja Valkoinen Kirahvi kuvannut kauneimpia kirjanselkämyksiä. Minäkin aion kuvata kirjojani, kunhan saan joskus kirjahyllyni kuvaukselliseen kuosiin. Olin ajatellut järjestellä hyllyjä pääsiäisenä, mutta en halunnut olla sisällä yhtään ylimääräistä hetkeä. Hämmästyksekseni en halunnut avata tietokonetta enkä juuri kirjaakaan. Ilmassa on selvästi jotain uutta – eli kevättä ja puutarhatöitä. Kirjan välttely johtui kyllä osin siitä, että Jean M. Untinen-Auelin uusin Ayla-kirja on mielestäni aivan pitkäpiimäinen. Siitä lisää lähiaikoina, kun saan kirjan joko luettua tai päätän jättää sen kesken.