Muinaisjutut eivät ole ilmeisesti tällä hetkellä minulle sopivaa luettavaa. Ensin jäi kesken Ayla, nyt kotimainen uutuus Sudenlapset. Se on sääli, sillä molemmissa teoksissa on hyvän kirjan aineksia.
Helena Wariksen Sudenlapsissa minua kiehtoivat etukäteen kirjan mystinen nimi ja hieno, salaperäinen kansi. Myös takakansi lupasi paljon: "Helena Waris loihtii maagisesti eloon muinaissuomalaisen maiseman, jota hallitsevat vanhat mahdit ja ikiaikainen rakkaus." Kustantajan kirjaesittelyssä muinaisen fantasiamaailman luvataan sisältävän noitanaisia ja uljaita ukkosmiehiä, julmia taisteluja, taikuutta ja romantiikkaa.
Niitä kaikkia se ainakin 140 ensimmäisen sivunsa perusteella sisältääkin. Kirjassa on paljon elementtejä, jotka kiehtovat minua: on muinainen metsä ja luonto ylipäätään, heimoveljeyttä ja -vihaa, erityisesti mielenkiintoisia ihmisten ja paikkojen nimiä. On Roke, joka on Mustarinnan soturi ja Karran, joka on Valkoisten susien maasta. Lukiessa on väistämättä tullut mieleen, että tällaisia maailmoja on varmasti kiehtovaa suunnitella ja tällaisia tarinoita upeaa kirjoittaa.
Valitettavasti se lukeminen ei ole ollut ainakaan minulle yhtä upeaa. Vaikkei kirjassa ole mitään varsinaisesti pielessäkään, en saa siitä otetta ja nyt reilut sata sivua luettuani olen päättänyt jättää sen kesken. On mulla muutakin luettavaa! Ja totean kuten Aylan kohdalla, että ehkä minun kannattaisi vain pitäytyä tietokirjoissa. Muinainen, taianomainen maailma kyllä kiinnostaa ja kiehtoo minua, mutta fantasiakirjat eivät. Haluaisin kirjan tarjoavan minulle sellaisen kokemuksen, että tämä voisi olla totta. Sellainen kirja jää mieleen ja herättää tunteita ja ajatuksia. Sudenlapsien ääressä olen kuitenkin tuntenut "vain" lukevani kirjaa, ja vieläpä vähän lapsellista kirjaa, joka ei kosketa minua oikeastaan ollenkaan. Koska vika ei kuitenkaan taida olla kirjassa vaan lukijassa, pistän kirjan kiertoon ja annan sen lahjaksi eräälle nuorelle lukijalle.
Helena Waris: Sudenlapset. Otava, 2011.
Kannen kuva Tuuli Juusela ja Suomen Kuvapalvelu
P.S. Kirjalla ja kirjailijalla on Pohjankontu-nettisivut.
