Veikko Huovisesta kerätään nyt muistoja SKS:n kirjallisuusarkistoon.
Minun muistoni liittyvät ensijaisesti siihen, että isä patisteli minua Havukka-ahon kimppuun. Hyvä että patisteli, koska Havukka-aho niin hieno kirja. Ja nyt meillä on sovittuna isän kanssa Havukka-aho-leffatreffitkin!
Olen lukenut Huovista tänä vuonna muutaman kirjan verran, mutta yllättäen nekin jutut ovat kirjoittamatta. Yritän paikata puutteen ja kertoa lähiaikoina Pojan kuolemasta, joka on eleettömän tyylikäs, surumielinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti