tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kirjoja, jotka tekevät hyvää (ja jopa turruttavan hyvää)

Ennen kuin esittelen kesäkirjahaasteessa kirjan, jonka kansikuva kiehtoo minua, palaan vielä viimekertaisen bloggaukseni teemoihin, hyvää tekeviin kirjoihin.

Aihe on tietenkin määrättömän laaja. Kirjaimet, sanat, tekstit, lukeminen ylipäätään tekee minulle hyvää. Lukeminen, sekä faktan että fiktion, on elämäni kivijalkoja.

Parasta lukemista minulle ovat pienet suuret helmet, realistiset klassikot sekä  lempirunoilijoideni teokset.

Runot olen jo esitellyt. Pienillä suurilla kirjoilla viittaan niihin, jotka ovat tarinaltaan ja  kieleltään yksinkertaisia mutta joissa sittenkin on kaikki.

Kotimaisista rakastan Petri Tammisen lisäksi, tunnetusti, Tove Janssonin Kesäkirjaa ja kaikkea muutakin Janssonin kirjoittamaa ja kaikkea Janssonissa, Helmi Kekkosen Kotiin-novellikokoelmaa sekä Kristina Carlsonin teoksia Herra Darwinin puutarhuri ja erityisesti William N päiväkirja. Ne olen lukenut tai aion lukea moneen kertaan. Joel Haahtelan teoksista olen ollut aistivinani jotain samansuuntaista, mutten ole lukenut niistä vielä yhtään tarpeeksi paneutuneesti.

Ystäväni olivat taannoin viisaita, kun antoivat minulle syntymäpäivälahjaksi Johan Bargumin Syyspurjehduksen.

Ulkomaisista teoksista tulee etsimättä mieleeni Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri, merestä taas uudelleen kotimainen kirjallisuus, nimittäin Muumipappa ja se, etten ole muutamaan vuoteen lukenut muumeja, vaikka etenkin muumimaraton tekee minulle ehdottoman hyvää lukijana, kirjoittajana ja ihmisenä.

Niputan nyt monta kirjaa yhteen kun totean, että myös suomalaisen realismin klassikot tekevät minulle hyvää jo esineinä, kokoelmana, joka muodostaa kirjahyllyni ytimen. Suomenruotsalainen kirjallisuus on myös laaja käsite, mutta niputan senkin ja totean, että kun luen Tikkasia tai Fagerholmia, tunnen, etten halua lukea enää muuta.

Vaan haluanhan minä, esimerkiksi eläin- ja luontokirjoja sekä yhä enemmän tietokirjoja. Tänä keväänä minua ovat hellineet kaksi Jyrki Vainosen rauhallista, sympaattista ja viisasta esseeteosta. Linnunpöntönrakentaja rentouttaa luonnon ja vanhojen talojen ystävää, vaikkei hän tuntisi lintuja. Askelia. Kirjoituksia kävelemisestä taas on lukijan kirja, etenkin kävelevän lukijan. Lämmin suositus molemmille teoksille!

On tietysti lukuisia muitakin kirjoja, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. On kirjoja, jotka ovat kiinnostaneet, kiehtoneet, häirinneet, muuttaneet tai "vain" todella viihdyttäneet ja ilahduttaneet minua. Niitä on joka genrestä, monesta tyylilajista. Mutta juuri hyvää tekevät kirjat ovat niitä, joiden ääressä en halua tehdä kuin lukea, joiden ääressä olen riemastunut ja liikuttunut ihan vain siksi, että tällaisia kirjoja on olemassa.  Hyvää tekevät kirjat tekevät olon lämpimäksi ja kiitolliseksi.

Ja vielä: jotkut kirjat tekevät erityisen, turruttavan ja lohduttavan hyvää.

Viime aikoina olen ollut uupunut ja stressaantunut. Huomasin luisuneeni tilaan, jossa en kyennyt keskittymään lukemiseen, vaikka juuri eniten olisin kaivannut taukoa kirjamaailmassa.

Kuka avuksi? L M. Montgomery. Marigoldin lumottu maailma tarjosi tarpeeksi tuttua, vakaata, hauskaa ja rauhoittavaa luettavaa. Joskus olen lähtenyt hädän hetkellä Ruohometsän kansan pariin. Suruun olen lukenut Claudie Gallayn Tyrskyt, moneen kertaan. Olen kertonutkin näistä lukukokemuksista. Halu turruttaa tunteet, rauhoittua ja toisaalta varmasti nauttia kirjallisuudesta vaatii tutun kirjan.


Joku saattaa ajatella, että saman kirjan lukeminen on ajanhaaskausta ja turtumuksen hakeminen osoitus taantumisesta eikä pyrkimyksestä rentoutumiseen. Sama se. Meillä lukutoukilla kirjat toimivat aina ja kaikissa elämäntilanteissa, hyvässä ja pahassa.

Onneksi on kirjailijoita ja kirjoja, etenkin hyvää tekeviä kirjoja.


#kesäkirjahaaste #Lukulamppu

11 kommenttia:

  1. Lukeminen on just rentouttavaa, silloin kun se sujuu kuin tanssi. Siinä voi eläytyä ja mennä ihan muihin maailmoihin hetkeksi kuin siihen omaansa. Irtiotto arjesta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna H., kiitos kommentista ja sanopa muuta. En uskalla edes kuvitella, millainen olisin ilman tuollaisia hetkiä - kärttyinen hermokimppu, vähintäänkin!

      Poista
  2. Voi, Jenni! Pienet, suuret kirjat! Tammisen Meriromaani, Krohnin Erehdys tai Tove Janssonin Kesäkirja ja Kuvanveistäjän tytär. Täydellisiä ja juuri kiitollisuuden herättäjiä.

    Fagerholm on minunkin suosikkejani. Tikkaset täytyisi myös ottaa lukuun.

    Kirjoilla on lohduttava ja rauhoittava vaikutus, vaikka toiset taas mullistavat koko ajatusmaailman. Huh! Ihana kirjoitus, Jenni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiitos, voi mikä kommentti! Krohnin Erehdystä en ole lukenut, mutta monta muuta hänen kirjaansa kyllä. Niiden ääressä on jotenkin nöyrän kunnioittava olo: että tällaista kirjallisuutta on olemassa, ja tällaista viisautta!

      Kirjoista kyllä löytää sellaista lohtua, jota en ainakaan minä löydä muualta. Ihmeellistä on, että kirjat lohduttavat silloinkin kun en tunne olevani lohdun tarpeessa.

      Poista
  3. Oi, juuri hyvää tekeviä kirjoja joskus kaipaa niin kipeästi. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! Ihmiset olisivat varmasti tasapainoisempia, jos kaikilla olisi hyvää tekeviä kirjoja, tai ainakin joku hyvää tekevä juttu, sellainen oma luottojuttu.

      Poista
  4. Voi että - tämä oli kertakaikkisen hyvää tekevä postaus! <3 En ehdi nyt sanoa muuta, mutta palaan tänne myöhemmin ajatuksen (ja pitkän (!) kommentin) kanssa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos, ihana kuulla! Tervetuloa takaisin, toivottavasti pian.

      Poista
  5. Ihana teksti ja niin tosi! Minua lohduttaa ja helpottaa joskus jopa pelkkä ajatus siitä hyvää tekevästä kirjasta että se on olemassa ja siinä jos tarvitsen sitä. Tuntuu, että huojuvien kirjapinojen seasta on haastavaa uskaltaa ottaa käteen se vanha ja tuttu, mutta ehkä pitäisi vaan uskaltaa.

    Kesäkirja ja Janssonin kirjat muutenkin sopivat tähän kategoriaan hyvin. Itse lisäisin sinne varmaan ainakin Harry Potterit eskapismiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos kommentista ja kiitos samoin. Minuakin helpottaa jo tieto, että on noita hyväntekijäkirjoja, niiden ajatteleminenkin - sekä tarinoina että esineinä ja vielä lukemismuistoinakin - tuo usein lämpimän ja hyvän olon.

      Minua huvittaa tarttua yhä useammin vanhoihin kirjoihin. Yhtäältä viehättää tuo tuttuus ja toisaalta se, että jokaisella lukukerralla kirjoista löytyy kuitenkin jotain uutta. Luen kyllä uuttakin, eli vielä en ole aivan urautunut lukemaan vain tiettyjä kirjoja. :)

      Minähän olen siitä outo, etten ole lukenut yhtään Potteria!

      Poista
  6. Claudie Gallayn Tyrskyt on mahtava kirja. Sen lukeminen teki hyvää. Haahtelaan olen pettynyt vain kerran, mutta moni on viehtynyt siihenkin. Tule risteykseen seitsemältä ei vain koskettanut minua. Kaikista muista hänen kirjoista olen pitänyt paljon. Bargum on mahtava, ja häneltä tulee syksyllä uusi kirja.
    Minulla on paljon lukemattomia kirjoja, on ihana ajatella, että niissäkin on helmiä odottamassa minua. Vielä ihanampaa on se hetki, kun ymmärtää löytäneensä uuden helmen. Ihan äskettäin löysin Lars Sundin.

    VastaaPoista