sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kotiseutukirjallisuuden lukuhaaste: Espoo-kirjoja


Lanseerasin lokakuussa kotiseutukirjallisuushaasteen. Tässä lukuhaasteessa ei ole aikarajoja eikä sen koommin sääntöjäkään: kantava idea on tutustua kirjallisiin tarinoihin, jotka sijoittuvat lukijan omille kotikulmille.

Mainitsin aloituspostauksessa espoolaiskirjoiksi Leena Lehtolaisen dekkarit sekä Raili Mikkasen Aurora, keisarinnan hovineito -nuortenromaanin, joka kertoo Aurora Karamzinista ja Träskandan kartanon seudusta. Noudinkin Sellon kirjastosta Lehtolaisen ensimmäisen teokseni Ensimmäinen murhani, Mikkasen romaanin sekä Reima T. A. Luodon toimittaman, espoolaisia kirjailijoita esittelevän teoksen Espoo -kirjailijoiden kaupunki.

Viime viikolla kuljin työmatkani Maria Kallion kanssa. Olen lukenut aika monta teosta Leena Lehtolaisen tuotannon alkupäästä, ja olin siinä käsityksessä, että Maria Kallio asuu Espoossa ensin Tapiolassa ja sitten Henttaalla. No, tämä aivan ensimmäinen kirja on kyllä pikemminkin helsinkiläis- kuin espoolaiskirja, vaikka Kallio piipahtaakin esim. Niittykummussa. Mitäpä tuosta, sillä lukukokemus oli muuten mukava ja pitkälti juuri siksi, että tarina sijoittui tutuille paikoille. Lisäksi Maria Kallio oli mukavan tavallinen ja inhimillinen tyyppi, kuten muistelinkin. (Joillekin asioille kohottelin kulmiani: ei kai poliisi voi juoda edes siemausta viskiä ja sen jälkeen ajaa autoa!)

Raili Mikkasen romaania olen lukemassa parhaillani. Kerron kirjasta enemmän, kun olen tutustunut koko tarinaan, mutta jo nyt voin sanoa, että kirja on ihastuttava!

Muutaman ensimmäisen sivun ajan Auroran tarina tuntui minusta hieman lapsellisesti tai yksinkertaisesti kerrotulta, mutta sitten tulin sinuiksi tekstin kanssa, onhan sen tarkoituskin olla "helppo" nuortenromaani. Sellaisena se on varsin onnistunut ja aikuisenkin lukijan koukuttava. Olen nyt saanut seurata Auroran debytointia seuraelämässä - puvut ja kampaukset on kuvattu tarkkaan - , 1800-luvun alkupuolen perhe- ja poliittista elämää, onnea ja onnettomuuksia, jotka väijyvät mm. lapsikuolemien ja hinkuyskän muodossa. Ja olen päässyt juoksentelemaan Träskandan mailla nuorten neitokaisten ja heidän villin koiransa kanssa, eväspitoiselle rekiretkelle läheiselle järvelle (Lippajärvi?) sekä aina Viaporiin asti. Oi! Aurorasta voi nauttia kuin vanhan ajan tyttökirjasta, paitsi että se on totta ja tunnistan kaikki paikat. Hyvin hauskaa ja mielenkiintoista.

Espoo - kirjailijoiden kaupunki -teokseen en ole vielä tutustunut. Sen sijaan olen tutkinut, että HelMet-tietokannasta löytyy Espoo-hakusanalla 178 kaunokirjallista teosta. Niin ettei Espoo niin tuntematon kirjallinen kolkka olekaan. Havainnosta innostuneena aion jatkaa Espoo-kirjojen lukemista säännöllisen epäsäännöllisesti. Kunhan olen hieman pidemmällä kotiseutukirjallisuustutkimuksissani, listailen noita Espoo-kirjoja tarkemmin.


Onko kukaan muu jo tarttunut kotiseutukirjallisuushaasteeseen? Millaisia teoksia olet löytänyt ja/tai lukenut?

5 kommenttia:

  1. 'Suoritan' parhaillaan Oulun kaupunginkirjaston Kirjapassi-kampanjaa, jossa luetaan oululaiskirjailijoita. Juuri nyt on kesken Ari Paulowin nuortenkirja Surmankarin vangit, jonka tapahtumat sijoittuvat Ii:hin, Oulun pohjoisosaan. Eli ei kovin kaukana asuinpaikastani olla. :) Yllättävän mukavaa on ollut lukea kirjoja, joissa pyöritään Oulun seudulla, vaikken ole edes syntyperäinen oululainen. Mutta tuttuja paikkoja on kiva bongata kirjan sivuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, tuo Oulun kirjaston lukupassi kuulostaa niin kivalta! Minä ostin juuri Ville Rannan sarjakuvaromaanin Kyllä eikä ei pitkälti siksi, että se sijoittuu vanhaan Ouluun. Mieheni on sikäläisiä, joten minäkin olen oppinut tuntemaan vähän Oulua.

      Poista
  2. Kiinnostavaa! Minulla asia on ollut mielessä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. :)

    VastaaPoista
  3. Salla, aika kauan kesti aktivoitua minullakin, mutta onneksi olen nyt päässyt vauhtiin. Ja onneksi olen käynyt Träskandan kartanoalueella kerran, se auttaa Auroran tarinaan eläytymisessä. Nyt on vain aikamoinen hinku päästä sinne uudestaan.

    Lainasin myös Mikkasen nuoresta Katri Valasta kertovan nuortenromaanin, odotan innokkaasti senkin lukemista.

    VastaaPoista
  4. Olen ajatellut aloittaa Porvoosta, ja sen puitteissa olen lainannut kirjastosta kolme porvoolaista (Christer Kihlmanin Kalliin prinssin, Jarmo Ihalaisen Perheestä ja alastomana juoksemisesta ja Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta). Haaste on hyvällä mallilla, siis vain aloittamista vaille. :D

    VastaaPoista