perjantai 12. marraskuuta 2010

Mitä isänpäiväksi?

Vakaa tarkoitukseni oli kirjoittaa isänpäiväkirjojen vinkkilista. En kirjoita, isänpäivä on jo ylihuomenna, kuka tässä enää kauppaan ehtii.

Siispä kysynkin: annatko isälle kirjalahjan ja jos, niin minkä? Kerätään ideoita yhteen, niitähän voi hyödyntää sitten joulunakin...

Minä annan kuuskymppiselle, mökkeilystä, luonnosta ja tietokirjoista pitävälle isälleni Helsingin Sanomien kiehtovan, upeita kuvia sisältävän kirjan Juha-karhun kaksi kesää. Ketään ei varmaan yllätä tieto, että annan usein ihmisille kirjalahjoja ja toivon niitä itsekin. Tieto- ja fiiliskirjat ovat kuitenkin usein romaania turvallisempi lahjavaihtoehto.

7 kommenttia:

  1. Juu, ostin pokkariversion Kjell Westön kirjasta Leijat Helsingin yllä. En ole sitä lukenut aiemmin, mutta arvelin, että saattaisi kiinnostaa iskää. Äitienpäivälahjaksi annoin muuten Hotakaisen Ihmisen osan. :)

    VastaaPoista
  2. Isänpäivä sucks. Koska oma isäni kuoli täysin yllättäen kolme vuotta sitten, ja tämä päivä aina muistuttaa siitä että olisipa ihanaa jos voisi muistaa isää, mutta kun isää ei ole. Eipä silti, antimaterialistina hän aina paasasi siitä, että isänpäivä on kauppaiden keksintö nostaa myyntiä kun jouluun on vielä aikaa.
    Isänpäivä sucks erityisesti tänä vuonna siksi, että halusin antaa Mannerheimistä kiinnostuneelle ystävättärelleni lahjaksi uuden kirjan, jonka PITI ilmestyä Teokselta jo 10.10. No eipä ollut ilmestynyt vielä lokakuun loppuun mennessä, jolloin ystävättärellä oli synttärit. Isänpäiväksi tämä teos on epäiletämmä tullut uunista ulos. Haluu muutkin lukea sotaan liittyvästä historiasta kuin isät! prkl!!!
    Muutenkin mua ärsyttää isien tunkeminen sota-autot-muottiin näin isänpäivän aikaan.
    Grrrrr.

    VastaaPoista
  3. Anki, Westön (ja Hotakaisen) kirjat ovatkin siitä hyviä, että ne sopivat monenlaisille ihmisille, eivät ole mitään leimallisia naisten, miesten tai tietynikäisten kirjoja tms.

    Saila, otan osaa. Kaikki teemapäivät ovat hankalia niille, joille se teema ei sovi... Ja totta tuo tarjonta: mullekin tuli e-kirje, jossa isille vinkattiin vain erä- ja sotakirjoja ja dekkareita. En ostaisi niistä mitään isälleni. Sen kirjan, jonka ostin, voisin sen sijaan ottaa itsekin.

    VastaaPoista
  4. Isille lähti nyt vain kortti, mutta joko synttäreiksi (60 vuotta, woo-hoo!) tai jouluksi ollaan siskojen kanssa ajateltu Kyrön Mielensäpahoittajaa sekä Jalosen Poikakirjaa. Ostan isille aika usein kirjoja.

    Mieheni ja lasteni isä saa tänä vuonna (paitsi lasten päiväkodissa tekemiä askarteluja myös) pari dvd:tä meidän molempien rakastamaa Curb Your Enthusiasm -sarjaa.

    Hyvää isänpäiväviikkistä!

    Karoliina

    VastaaPoista
  5. Isä halusi jonkun Hercule Poirotin, kuulemma. :)

    VastaaPoista
  6. En ole paljoa kirjoja ostellut isälle, mutta tänä vuonna muistui mieleen parin vuoden takainen joulu, jolloin isukki lukaisi lahjaksi saamani Ilkka Remeksen yhdeltä istumalta. Kuulemma ei olisi ehtinyt keskittyä enää toisen päivänä, niin piti lukea kerralla :). Niinpä ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja hankkia uuden Remeksen, jonka ehdin sopivasti itse lukea ennen lahjaksi antamista. Jos kirja olisi ollut täysin tylsä tai muute sopimaton, olisin jättänyt antamatta, mutta tälle kertaa Shokkiaalto löysi tiensä lahjapaperiin :)

    VastaaPoista
  7. Iänpäivälahjaksi ei tästä lähtien työkalua

    Porakone on hyödyllinen laite, mutta sellaisen saaminen isänpäivälahjaksi kertoo muusta kuin merkkipäivän sankaruudesta. Lehtipuhallin on sekin lahjaksi kuulumatonta rekvisiittaa.


    Kauppa kävi, ostettiin sukkaa, deodoranttia, partavettä ja myös arvotavaraa. Mutta ostaakseen kaikkea sivistynyttä, paljastivat ostajat myös puhtaan mauttomuuden. Talven alussa joku hamuaa marketista lumikolaa, se on tuiskujen kapine, mutta ajatelkaa jos sellaisen olisi saanut lahjaksi. Kun ojentaa lahjan on juuri se onnen hetki. Antaja saa sympatiat, mutta saajalle tulee kohta hiki. Ei tällainen tuo päivänsankarille vain iloa, se on armeliaisuutta jolla voi olla hinta. Eikä pidä itkeä, jos äitienpäivänä keväällä on pihassa multakasa. Kostomaisena seurauksena koko perheellä on sitten sormet syvällä savessa.

    E lahjan tarvitse työhön komennus olla, ei varsinkaan jos päivänsankari on ikääntynyt ja kaipaisi vain huomaamista.

    Isän onnellisuutta ei lisää sekään, jos paketista kera onnittelukortin löytyy mattopiiska. Sellaisen saa pilkkahinnalla, mutta kyse ei ole lahjan rahallisesta arvosta.
    Sivistystä ja pyyteettömyyttä huutava lahjakulttuuri kaipaa oikeita lahjoja. Jotain kertoo sekin, että tiirailin ostos- havaintoja pienehkössä kaupungissa missä isänpäivän lounaskin nautitaan kebab ravintolassa missä islammusiikin soidessa ahmitaan tietysti kupu killilleen.

    Yhteiset työkalut pölyimureista lehtipuhaltimiin ostetaan kotitaloudelle, raadanta kuuluu etupäässä arkipäivään. Koska miespuolista ja yksilöä huomioivaa Lenita Airistoa ei ole tätä sanomassa, olisi legendaarinen ja lähemmäs kuusisataasivuinen Kultaisen käytöksen kirja lahjana ihanteellinen. Rahaa on monella ostaa vaikka kultakello, mutta lukea se kuitenkin pitää, että rotanloukku on tarkoitettu rottien torjuntaan.

    Markus Malmi

    VastaaPoista