lauantai 27. marraskuuta 2010

Essi Kummu: Karhun kuolema

Tiesitkö sinä Stella pieni lapseni että karhu, se suojelee aina omiaan mutta muille se on hirveä! Minun nuoruusaikana kerrottiin paljon semmoisia tarinoita joissa karhu valitsi morsiamen ihmisen rodusta. Se vain tuli kylään ja otti jonkun naisen ja vei sen koloonsa. Ja se nainen synnytti myöhemmin karhun lapsia, semmoisia, ne oli puoliksi karhuja ja puoliksi henki-ihmisiä. (s. 91)

Saako sellaisesta kirjasta kirjoittaa, joka on vielä kesken? Saa tai ei, aion taas tehdä niin, sillä haluan kertoa ensivaikutelmia Essi Kummun merkillisestä romaanista Karhun kuolema. Suurkiitokset Rooibokselle, koska ilman hänen vinkkiään en olisi koskaan tähän kirjaan tarttunut.

Karhun kuolema tuo etäisesti mieleen Timo K. Mukan teokset ja Laxnessin Salka Valkan. Tämäkin on mystinen pohjoinen balladi, alkukantainen ja jotenkin ikiaikainen, väkevä ja hieman omituinen. Vaikka Kummu kirjoittaa hyvin tarkasti ja lyhyestikin, nopealukuisesti, kirjassa on kumma maaginen sävy, aivan kuin jotain jäisi kertomatta. Tai että tämä kirja pitäisi lukea uudestaan ja uudestaan, että todella löytäisi ja ymmärtäisi sen.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pieneen pohjoiseen kylään ja osin Grönlantiin, yhden pienen perheen jäsenten ympärille. Perhe on pysähtynyt ja onneton, hajanainen. Kirjan takakannessa sanotaan hyvin, että kyseessä on perhe, jossa poissaolevat huutavat kaikkein kovimmin. Sellaisista perheistä on kirjoitettu ennenkin, varsinkin suomalaisessa "ankeassa" kirjallisuudessa, mutta tämä tarina on kerrottu omalla tavallaan.

Kun perheen isoäiti, babushka eli mumma, kuolee, alkaa tapahtua odottamattomia. Mumman henki jää kotitaloon ja käyttäytyy jopa vallattomasti, joku tuntuu kiertelevän ja nuuskivan nurkissa - ja lopulta karhu asettuu taloon talviunille. Parantajan lahjoilla siunattu ja kirottu Stella, mumman tytär, on jo kauan tiennyt olevansa karhun morsian.

En tiedä, mitä kertoisin tästä kirjasta. Olen vaikuttunut, mutta en osaa kuvailla lukuokemusta kovin tarkasti. Monitahoinen ja mieleenjäävä kirja, ja hämmästelen (surkuttelen), etten ollut kuullut tästä, saati Essi Kummun esikoisromaanista mitään. Kiiltomato on kuullut molemmista ja kirjoittaa Karhun kuolemasta analyyttisesti ja kiinnostavasti.

Essi Kummu: Karhun kuolema. Tammi, 2010.

12 kommenttia:

  1. Nuo sinun tunnelmasi kirjasta kuulostava tosi tutuilta - ihan samat fiilarit oli sitä lukiessa. Loistava kirja ja samoin minä olin hämmentynyt, että missään ei tunnuttu noteeraavan Karhun kuolemaa. Kiiltomadossa kyllä, mutta miksei tuosta kirjasta puhuta enemmän?

    VastaaPoista
  2. Niin, ihme, että kun kaikenlainen fantasia-maagisrealistinen-mystinen kirjallisuus on nyt niin suosittua, ja tässäkin sellaisia "outoja" aineksia on, niin miksei tämä ole päässyt enemmän esille? Tai siis YHTÄÄN esille? Nyt kaikki bloggaamaan tästä kirjasta. :)

    Minua kyllä puhuttelee kirjassa kaiken mystiikan ohella se tavallinen tarinakin, vaikka vähän onnettomien ja irrallaan olevien ihmisten ja perheiden kuvauksia onkin jo luettu. Mutta pidän realismista - ja varsinkin yhdistettynä outoon ikiaikaiseen vimmaan, tosiaan vähän kuin Mukan teoksissa mielestäni. Balladi on hyvä määritelmä Karhun kuolemalle.

    VastaaPoista
  3. Tää kuulostais sellaiselta kirjalta josta meikä vois tykätä. Tsekkaanpa mikä tän kirjastosaatavuus on.

    VastaaPoista
  4. Kannattaa kokeilla. Se on nopea kirja ja saahan sen aina jättää keskenkin, jos siltä tuntuu... Pari viikkoa sitten kirjastossa ei ollut ollenkaan jonoa tän kirjan kohdalla!

    VastaaPoista
  5. Tiäkkö, mie olen niin monta kertaa meinannu lainata tämän meän laitoksen 2vrk:n hyllystä, mut aina on usko loppunut kesken, että lukisin sen pikaisesti.

    Jotenkin tämä kiehtoo minua ja olen etsinyt kirjailijastakin tietoa. Kansi on niin kiinnostava ja aina tartun siihen.

    VastaaPoista
  6. Ostin tänään tämän lempidivaristani. Maksoin 6euroa. Siellä oli vaikka mitä uutuuskirjoja hintahaarulla 6-10e.

    VastaaPoista
  7. Ja nyt se oli huomioitu Hesarissakin. Hyvä!

    Karoliina

    VastaaPoista
  8. Kiitos vinkistä, Karoliina! Hesarin arvio löytyi netistäkin: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Aina+on+karhu++kaadettava/HS20101129SI1KU03f5d

    Tomomi, haluaisin tietää, missä tuollainen superdivari on! :)

    VastaaPoista
  9. Missä ihmeessä vastaukseni on? :O Olenko taas unohtanut laittaa sen typerän koodin, että vastaukseni lukittuu.

    Lempidivarini löytyy Kaisaniemestä. Läheltä yliopistoa, hevospatsaita ja hakaniemen siltaa.

    Nimi on muistaakseni Aikakirjat.

    VastaaPoista
  10. Blogger söi vastauksesi! Mullakin käy välillä niin, että ihan varmasti olen lähettänyt kommentin, mutta se ei koskaan päädy Bloggeriin asti.

    Voi iik, tiedänkin sen antikan. Sinne on mentävä ensi tilassa, jos se on noin hyvä!! Kiitos paljastuksesta. :)

    VastaaPoista
  11. Siellä on nyt 2 hyllyllistä uutuuskirjoja. Finlandia-ehdokkaita ei näkynyt, mutta mm. tämä Karhun kuolema ja Mangopuun alla tarttuivat mukaani, 6e/kpl.

    VastaaPoista
  12. Onpa edullista! Tietääkseni antikat pääsääntöisesti sisäänostavat uutuuskirjat 1/3:lla niiden ovh:sta ja ulosmyyvät puoleen hintaan ovh:sta, joskus jopa kalliimmalla.

    Voipi olla, että tämän keskustelun jälkeen nuo uutuushyllyt tyhjentyvät vauhdilla. Jos sana leviää, tuonne tulee varmaan asiakasryntäys!

    VastaaPoista