perjantai 11. kesäkuuta 2010

Joutavuuksien jumala – mitä lukupiiri sanoi?

Heti lisää Arundhati Royn Joutavuuksien jumalasta. Eilen sitä käsiteltiin lukupiirissämme.


- Yksi meistä oli lukenut vasta n. 100 sivua, mutta heti ensimmäisenä lukuiltana oli ollut kuulemma vaikeuksia mennä nukkumaan, kun tarina imi niin mukaansa.


- Toinen oli lukenut loppuun ja sanoi, että oli hankalaa tai ainakin rasittavaa pysyä kärryillä intialaisissa nimissä ja monissa tarinoissa: kuka nyt olikaan kuka? (Keskustelussa ilmeni, että osa lukislaisista palaa kirjassa aina taaksepäin, jos kohtaa epäselvyyksiä. Tämä osa myös perehtyy alun esipuheisiin ja henkilöesittelyihin. Toinen osa, jota itse edustan, lukee vain huithapelityylillä, pysyi kärryillä tai ei.)


- Kolmaskin oli lukenut koko kirjan ja sanoi, että se oli kaunista kieltä ja hyvä kirja, mutta paikoin raskas. Lisäksi jotkut Intian yhteiskuntarakennetta kuvaavat "asiaosuudet" olivat tuntuneet hieman irrallisilta.


- Ja minä siis neljäntenä en osannut sanoa oikein mitään. Vähän tämä kyllä kaivelee. Voiko kirjalle antaa kolmannen mahdollisuuden? Tenttikirjoja lukuun ottamatta en muista useinkaan tehneeni niin, mutta nyt kyllä harkitsen.


Joka tapauksessa tämä oli hyvä lukiskirjavalinta, sillä tässä on näköjään kirja, jonka moni tuntee ja josta kaikilla on mielipide, enemmistöllä kiittävä ja meillä muilla sitten ällistynyt: Miksi juuri minä en kykene lukemaan tätä kirjaa?

2 kommenttia:

  1. Älä murehdi. Ei se niin hyvä ole (aika joutava itseasiassa ;)
    Maailma on täynnä hyviä kirjoja, jatka niiden parissa :)

    VastaaPoista
  2. En murehdi! Ja otin riskin ja jatkoin jo Canal Granden parissa. En vielä tiedä, mitä mieltä olen siitä, tai sekä tykkään että en. Mutta pysy kuulolla (näöllä?), varmaan viikon sisällä tulee juttua Canalista. :)

    VastaaPoista