tiistai 1. kesäkuuta 2010

Heikki Lehikoinen: Ole siviä sikanen


Tässä mainio kirja eläinten, tarinoiden ja kansanperinteen ystäville. Oivallinen kesäkirja ja hyvä mökkituliainen, monipuolinen ja hauska tietoteos! Ole siviä sikanen esittelee vanhaa suomalaista, koti- ja villieläimiin liittyvää kansanuskoa. Jotkut eläimet ovat tuoneet onnea, jotkut epäonnea, toiset taas olivat esim. shamaaneille tärkeitä.

Äidilläni oli tämä mukana viimeviikkoisella yhteisellä matkallamme. Odysseus-taistelun ohessa minun piti kadehtia, että jollain muulla oli noin kiva matkakirja, ja lukea sitä vähän itsekin. En ollut aiemmin edes kuullut koko opuksesta, mutta nyt aion hankkia sen itsellenikin.

Koska luin kirjaa vain vähän ja sieltä täältä makustellen, en osaa kertoa siitä tarkemmin. Kerron sen, että kieli oli sujuvaa, ote asiantunteva ja kirjan eläinhakemisto monipuolinen. Juttua oli niin kissoista ja koirista kuin muistaakseni myös siskonpojan lempilinnusta naakastakin, lisäksi monista villieläimistä.

Kissaihmisenä tarkistin heti, mitä kissoista sanotaan. Kauheita sanottiin: heti ensimmäisessä uskomuksessa kissaparka keitettiin. Seuraavassa kerrottiin, että jos morsian piilottaa vihkiseremonian ajaksi kissan vihkijakkaran alle, ei avioliitossa tarvitse pelätä lastentuloa. Ehkäisykeino ei ole kuitenkaan varma, sillä mikäli kissa karkaa kesken vihkimisen, parille voi syntyä kissamaisia, jopa hiiriä rouskuttelevia, lapsia! Entä tiedättekö, miksi koirien sallittiin entisaikaan kölliä ihmisten sängyissä? Ajateltiin, että karvaturri vie mukanaan kaikki sängyn kirput. Tämäkään teoria ei mielestäni ole aivan aukoton.

Niin tai näin, tästä kirjasta riittää luettavaa ja jutun juurta monenikäisille. Lisää juttua teoksesta löytyy Hesarin sivuilta.

Heikki Lehikoinen: Ole siviä sikanen. Suomalaiset eläinuskomukset. Teos, 2009.

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi kivalta kirjalta. Ehkä pitää ottaa tämä kesäkirjojen listalle. Iik, eihän minulla olekaan sellaista vielä! :O

    VastaaPoista
  2. Onkin tosi kiva kirja! Tämä on mun kesäkirjalistalla. Olen hieman hahmotellut kesäkirjalistaa ja paljastan sen sitten n. kuukauden puolivälissä kuukauden kirjalistana (ennakkomainos!).

    Miksiköhän kesäkirjalistan teko on aina kovin tärkeää, vaikken useinkaan ole saanut luettua teoksia siltä listalta? :)

    VastaaPoista
  3. Tykkään lukea niitä vanhoja kansansatuja.

    VastaaPoista
  4. Tässä ei siis ollut niinkään satuja, vaan yleisiä uskomuksia. Mutta totta, kansansadut ovat kiinnostavia!

    VastaaPoista
  5. Onkohan siellä sekin että Carl von Linnea uskoi lintujen menevän järvenpohjaan talveksi ?

    VastaaPoista
  6. Kipa, hahaa, hyvä kysymys. En tiedä, mutta kaikenlaisia outoja - aikanaan kai ihan loogisia - uskomuksia siellä oli.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Eipä ihme, ettet edistynyt juurikaan omassa matkakirjassasi. Itse joskus mietin, onko tosiaan pakko kahlata jokin kirja läpi jos se ei yhtään maistu. Noin viisi vuotta Danten kuulua trilogiaa (suom. Eino Leino) yritettyäni päätin, että nyt riittää. Kuka määrää että kaikki kirjat on pakko saada loppuun? Tunsin kyllä itseni vähintäänkin proleksi, ellen suorastaan hulttioksi.

    VastaaPoista
  8. Tämä olisi juuri sellainen sopiva yöpöytäkirja: jos ei ole muuta luettavaa tai vaikka herää kesken unien, voisi lukea aina jonkun hassun uskomuksen. Osa uskomuksista oli kyllä tosi pelottavia ja/tai iljettäviä...

    Minun mielestäni tavallisen, vähäpätöisen välipalakirjan voi hyvin jättää kesken. Maailmassa on niin paljon lukemista, että turha jumittaa epämieluisan opuksen kanssa. Sitten kuitenkin tällainen klassikko ja kirja, jonka on vielä puolijulkisesti blogissa ilmoittanut lukevansa, sen kanssa onkin hankalampaa... No, jatkan O:ta aina välillä, mutta EN enää ikinä lähde matkalle vain se mukanani. Ellen sitten halua säästää silmiäni ja olla lukematta matkan aikana.

    VastaaPoista