keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Joulukirjoja ja -lukemisia



Olen palannut joulunvietosta ja vihdoin löytyy aikaa myös kirjajutuille. Ensimmäisenä juttuna joulun jälkeen pitää tietenkin kertoa kirjalahjoista, sekä itse annetuista että saaduista.

Annoin tänä vuonna joitakin kirjalahjoja, ehkä hieman vähemmän kuin yleensä. Parista paketista löytyi Doris Lessingin Kissoista-kirja. Olen nyt kehunut sitä niin paljon ja lahjoittanut sen niin monelle, että teen uudenvuodenlupauksen ja lupaan olla kirjoittamatta siitä ainakaan pariin kuukauteen. Eräs lahjansaaja, äitini joka lukee minun ja muidenkin kissablogeja, totesi, että kirja oli "alussa liiankin realistinen, mutta sitten kuin parasta blogia".

Toisenlainen kissakirjalahja oli kummipojalle lahjoitettu Pekka Töpöhäntä -kokoelmakirja. Nyt on (oli) Pekka Töpöhännän 50-vuotisjuhlavuosi ja koska pieni kummipoika on hyvin tietoinen, että meidän kissat eivät ole töpöhäntiä - vaikka kuinka hännästä vetäisi - tämä tuntui sopivalta lahjalta. Viime hetkellä ostin hänelle myös kuvassa näkyvän kirjan Tapahtui talviyönä yksinkertaisesti siksi, että kirja oli niin kaunis.

Isäni sai lapsiltaan lahjaksi Antti Hyryn Finlandia-voittajan Uunin, ja ainakin tämä lapsi aikoo lainata kirjan heti kun se kotiutuu mökiltä lomailemasta.

Omista kirjapaketeistani paljastuivat elämäkertateos Minä, Mauri Kunnas ja Satu Koskimiehen kiinnostava kulttuurihistoriallinen romaani Hurmion tytöt. Lisäksi sain kissatietokirjan (Elina Väyrynen: Kissan aktivointi), Japanista kertovan tietokirjan (Minna Eväsoja: Bigaku) ja englanninkielisen romaanin (Maya Angelou: Letter to My Daughter). Niin ikään lahjaksi saatu Lari Kotilaisen kielitieteellinen teos Suomensuojelija pääsi mukaan joulureissuun ja ehdin luetuttaa sen pyhien aikaan anopillakin - kerron kirjasta varmasti tarkemmin ihan lähipäivinä.

Itse taas luin jouluna anopin kirjahyllystä kevyehkön romaanin Onnenpoika sekä osittain Phillipsin Kiurun ja termiitinKursiivi. Kotiin palattuani sain parissa päivässä aikaiseksi kirjakaaoksen! Nyt lomalla olisi aikaa lukea rauhassa, mutta ei, näemmä on pakko aloittaa monta kirjaa yhtäaikaa ja sitten ihmetellä, missä järjestyksessä niitä lukisi.

Ensin aloitin omasta pinostani Hurmion tyttäret - vaikuttaa viehättävältä ja kiinnostavalta. Sitten "vain vähän vilkuilin" miehen saamaa Pekka Herlin -elämäkertaa Koneen ruhtinas. Kyllä, siinä kirjassa on jotain, sillä sittemmin olemme lähes kilpailleet, kumpi saa lukea ko. kirjaa; junassa paluumatkalla joulunvietosta luimme sitä vuorotellen luku kerrallaan. Heti maanantaina hain vielä kirjastosta Kari Hotakaisen Ihmisen osan ja nyt sekin on kesken. Ja siitäkin tykkään!

Taidan siis lopettaa tämän joulukirjaraportin tähän ja lukea vaikka Herliniä, kun sen omistaja on töissä. Tai sittenkin vähän Hurmiota... Oi ihana kamala kirjaähky!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti